Selailin uutisvideoita. Silmiin osui minulle tuntemattoman amerikkalaisen papin, kirjailijan ja yliopistomiehen John MacArthurin opetusvideo. Aihe tuntui kiinnostavalta ja katsoin sen.
MacArthur kertoi viime vuonna tehdystä tutkimuksesta, joka koski teologian tilaa amerikkalaisten kristittyjen uskonkäsityksessä. Vanha pastori totesi, että tilanne alkaa muistuttaa dystopiaa, kauhukuvaa kirkon tulevaisuudesta. Amerikkalaiset konservatiivikristityt ovat vahvasti määrittelemässä uskon sisältöään uusiksi. Raamatullisiksi kristityiksi itseään kutsuvat luovat uusia maailmankatsomuksia, jotka ovat vain löyhästi sidoksissa raamatulliseen opetukseen. Tutkimus osoitti dramaattisella tavalla, kuinka merkittävällä osalla evankelikaaleista sitoutuminen Raamattuun ja kristillisen uskon ydinkohtiin on voimakkaasti ohentunut. Tämä siis evankelikaalien keskuudessa, jotka ovat juuri niitä Jeesukseen uskovia, evankelioimista harjoittavia, raamattu-uskollisia kristittyjä.
Muutama esimerkki. Tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin, onko väite tosi vai epätosi: ”Jumala hyväksyy kaikkien uskontojen jumalan palvonnan”: 56%:n mielestä väite on tosi; ”Jokainen syntyy synnittömänä”, 65%:n mielestä väite on tosi; sitten erikoisin: ”Jeesus on hyvä opettaja, mutta ei Jumala”, 43%:n mielestä väite on tosi.
Myös Suomessa kirkon työntekijöiden uskonsisältö on muuttunut merkittävästi. Jo kahdeksan vuotta sitten pappeja koskevassa tutkimuksessa trendi oli näkyvissä. Laskussa olivat mm. miesten osuus, konservatiivinen teologia, lähetystyön ja evankelioimistyön tärkeänä pitäminen, raamattuopetuksen ja rukouselämän painottaminen ja työn tunnistaminen Jumalan antamaksi kutsumukseksi. Nykypapeista alle puolelle jumalanpalvelus on keskeinen työmuoto. Nousussa pappien keskuudessa olivat naisten osuus, liberaaliteologia, oikeudenmukaisuuden edistäminen, tasa-arvon korostaminen, vähemmistön oikeuksien edistäminen ja itsensä toteuttaminen.
Kristinusko opettaa, että on vain yksi tie taivaaseen, Jeesus Kristus. Se opettaa, että kerran täältä lähdetään joko taivaaseen tai helvettiin. Se opettaa, että Jeesus on sovittanut tämän maailman synnin. Että taivas on auki, kun huutaa avuksi Jeesuksen nimeä. Kynnykset on poistettu, ehdot samoin. Kirkko on olemassa sitä varten, että täällä kuollaan. Siksi, että jokainen, joka tahtoo, pääsisi taivaaseen. Tämä elämä on vain kirjan nimisivu, pian jo ohi, sen jälkeen alkaa todellinen tarina, jossa jokainen luku on edellistä ihmeellisempi (C. S. Lewis).
Länsimaisen hiipuvan kristikunnan, Suomen ev.lut kirkon ja kaikkien maamme kristittyjen tärkein kysymys on se, elämmekö tästä evankeliumista? Onko se opetustemme, saarnojemme ja toimintamme keskiössä vai joku muu. Vieläkö Jeesuksen veren evankeliumi riittää? Vieläkö Jumalan koko sana, kasteen armo ja ehtoollisen lahja ovat armonvälineitä – oikeasti? Kuinka kauan Herramme tätä sanastaan etääntyvää kirkollista elämää mahtaa vielä katsella?
Koska taivaan ihmeellinen tulevaisuudenkuva kuitenkin piirtyy silmiemme eteen, me pidämme kiinni yksinkertaisesta sanasta ja levitämme iloiten samaa vanhaa evankeliumia. Jeesus antoi läsnäolonsa lupauksen ja se kantaa meidät halki ahdistavien aikojen. Siksi kestämme, mitä vastaan tulee. Taistelemme, että kristillinen usko säilyisi keskuudessamme. Vaikka edes pienenä liekkinä, pimeyttä vasten silti kirkkaana.
