Luotuisuuden suuriin iloihin kuuluu, että meille annetut luonnonlahjat saavat olla Jumalan käytössä. Usein ne ovat samalla meille annettuja armolahjoja.
Omien lahjojen oivaltaminen voi olla joskus haasteellista. Saattaa olla, että meidät on latistettu lahjamme suhteen niin, ettemme usko meillä sellaista edes olevan tai jos uskommekin, emme kehtaa ottaa niitä käyttöön. Pappistuttavani oli nuorena poikana koulun laulukokeessa. Esityksen jälkeen opettaja totesi: ”Sinullahan on aivan sonnin ääni.” Laulut loppuivat kymmeniksi vuosiksi. Myöhemmin sanoilla haavoitettu pikkupoika soitti kitaraa ja lauloi komealla äänellä.
Älä koskaan usko niitä, jotka sanovat, että sinulla ei ole lahjoja tai sinä et osaa mitään. Suurempaa näköharhaa ei ole. Oma kokemukseni on se, että kaikkein suurin kriitikko taitaa asua oman takin sisällä. Kaikkia ääniä ei tarvitse kuunnella. Jokainen meistä kantaa omaa luotuisuuden kunniaa, ja jokaisella meistä on ominaisuuksia ja lahjoja, joita ei ole yhdelläkään toisella. Jokaisella on ainutlaatuinen sormenjälki, ja jokainen tulee painamaan sen jäljen tähän hienoon maahan ja maailmaan. Sinua ei voi kukaan korvata. Sillä olet ainutlaatuinen ihminen. Uskaltaisitko uskoa sen?
Sinun ei tarvitse olla paras, kaunein, älykkäin, viisain tai osaavin. Riittää, että olet sinä. Riittää, että saat laittaa omat lahjasi yhteiseen käyttöön. Juuri erilaiset ihmiset ja lahjojen runsaus tekevät seurakunnasta, yhteiskunnasta ja elämästä hienon. Vaikka olisit sidottu sairasvuoteeseen koko elämäsi ajaksi, olet tärkeä ja arvokas, sillä ihmisyyttä tai saamiesi lahjojen arvoa ei voi koskaan laskea rahassa tai tehokkuudessa. Ihmisellä on arvo itsessään. Sinä päivänä, kun luomisessa saatu itseisarvo kadotetaan, kadotetaan myös ihmisyys.
Jos etsit omaa palvelupaikkaasi elämässä ja seurakunnassa, ole kärsivällinen tien löytämisessä. Ennemmin tai myöhemmin se tulee tapahtumaan. Usein taitaa käydä niin, että tie löytää meidät. Jumalan sormi osaa yllättää. Palvelun näkökulmasta ihan tavallinen elämä on hyvää elämää. Sitäkään ei tule vähätellä.
Kutsu palvelemaan on samalla myös kutsu kohtaamaan pettymyksiä ja epäonnistumisia. Eläkkeellä oleva Helsingin piispa Eero Huovinen kertoi viimeisestä kirkkoherroille pitämästään kokouksesta. Kun aiemmin kirkkoherrat esittelivät piispalle, mitä olivat saaneet aikaan ja esittelivät oman seurakuntansa hyviä toimintamalleja, piispa haastoikin nyt heidät kertomaan kohtaamistaan pettymyksistä, riittämättömyydentunteista, epäonnistumisista. Siitä tuli erilainen kokous. Avautuminen, pettymysten jakaminen, toi mukanaan myötätunnon. Keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuivat.
Älä sinäkään pelkää epäonnistumisia. Ne kohtaavat jokaisen. Nuo ajat, joiden saapumista kenties eniten pelkäsimme. Jumalan valtakunnan lainalaisuuksiin vain kuuluu, että monet suurimmista aarteista löytyvät syvyyksistä, pimeyden kätköistä. (Jes. 45:3) Sieltä viisaus ja elämänymmärrys on noudettava. Jos vaikeuksista päästään eteenpäin katkeroitumatta, kokemukset kääntyvät voimavaraksi. Ne tuottavat kärsivällisyyttä ja vahvistavat toivoa. Ihmisyyden salaisuus avautuu laajempana ja syvempänä kuin saattoi uskoakaan.
Hämärän taipaleet antavat eväitä ihmisten kohtaamiseen. Palveluun ja elävästä Jumalasta kertomiseen. Katsomaan ihmiseen niin kuin ihminen. Samalta tasolta tai vähän alempaa.
