Suomen YK-liitto kuvaa vuosittaista 27.1. vietettävää Vainojen uhrien muistopäivää näin: ”Kansainvälistä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää vietetään Suomessa nimellä Vainojen uhrien muistopäivä. Se on osa vuonna 2005 hyväksyttyä YK:n yleiskokouksen julistusta, jonka myötä perustettu YK:n sivistysohjelma pyrkii muistuttamaan maailmanlaajuisesti holokaustin ja joukkomurhien synkistä oppitunneista, jotta vastaavat raa’at teot voitaisiin välttää tulevaisuudessa.”
Vainojen uhrien muistopäivän päivämäärä tulee Auschwitzin keskitysleirin vapauttamispäivästä.
Rasismin ja antisemitismin torjunta on myös yksi EU:n prioriteeteista. Komissio esitti lokakuussa 2021 strategian antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi.
Onko holokaustin muisteleminen perusteltua vielä 77 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen? On todellakin. On muistettava siksi, etteivät samankaltaiset tapahtumat koskaan enää toistuisi. Juutalaisen kansan vaiheissa on tosin jotakin elämää suurempaa niin, ettei siihen kansaan kyetä suhtautumaan neutraalisti. Oman maanosamme historia kertoo tämän karulla tavalla. Puhuttelevaa oli kuulla valtion korkean virkamiehen sanat, ei tosin hänen omana kantanaan, vaan yleisenä toteamuksena, että niinhän se on, että USA on Israelin puolella ja EU palestiinalaisten. Ei ollut vaikea tunnistaa tällaista eurooppalaista negatiivista asenteellisuutta Israelin valtiota kohtaan. Se on maamme valtalehdestä kovin tuttua.
Jos kristittyjä vainottiin sataluvulla siten, että vainoojat eivät edes osanneet sanoa syytä vihaansa, niin juutalaisen kansan kohtalo on ollut samankaltainen. Johtuisiko se siitä, että kyseessä on Jumalan valittu kansa? Vainon selitys löytyisi syvemmältä, Jumalan ja sielunvihollisen taistelusta? Sota on toki voitettu, mutta taistelu jatkuu paruusiaan asti.
Jopa täällä turvallisessa koti-Suomessa juutalainen seurakunta joutuu kokemaan turvattomuutta. Helsingin synagogan aidan eteen ilmestyi kukkalähetys kristalliyön muistopäivänä, jossa luki ”arbeit macht frei”. Seurakunta on joutunut lisäämään turvatoimia ja laittamaan lähes puolimiljoonaa euroa synagogan turvallisuuden takaamiseen vuosittain. Siis vielä tänään, AD 2023!
Samaa perkeleellistä mielettömyyttä voimme todistaa Ukrainan sodan äärellä. Venäjä toistaa natsisaksan tapaan ihmisarvosta piittaamatonta järkyttävää tuhovimmaa, jolle ei löydy selitystä ilman pahan vallan todellisuuden tunnustamista. Kuka muu saisi aikaan tuon mielettömän tappamisen, tuhoamisen, raiskaamisen ja loputtoman valehtelun. ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; … tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla…” (2. Tess. 2:7,9)
Miksi me kristityt kannamme erityisesti huolta Israelin ja juutalaisen kansan tulevaisuudesta? Se ei selity niinkään politiikalla vaan sillä, että kristillisen uskon suhde juutalaisuuteen on jotakin erityislaatuista. Pakanakristillinen seurakunta on ”oksastettu” Israelin kansan oliivipuuhun (Room. 11:17-24). Israel ja siten myös juutalaisuus muodostavat juuren, josta myös kristillinen seurakunta elää. Siksi Israelin kansalle julistetaan evankeliumia, mutta hieman toisenlaisesta lähtökohdasta käsin: todistuksena sen omasta Jumalasta, joka lähetti Kristuksessa Messiaan ensin Israelin kansan luo ja sitten myös meidän muiden.
