Niko Ijäs kertoo, että moni pakolainen kohtaa kristittyjä ensimmäisen kerran urheilukentällä.
Niko Ijäs teki vuosien ajan urheilulähetystyötä Mongoliassa. Sieltä palattuaan hän vastasi Suomen Raamattuopiston Urheilulinjasta. Elokuussa perhe suuntasi jälleen ulkomaille, tällä kertaa Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Ijäkset ovat Ateenassa Lähetysyhdistys Kylväjän työssä.
– Olemme täällä niin kauan kuin Jumalan kutsuu meitä tekemään tätä työtä, Niko kertoo.
Kylväjän Paikallinen yhteistyökumppani on nimeltään AMG International. Järjestö pyörittää Ateenassa kristillistä urheilukeskusta nimeltä Cosmo Vision Center. Keskuksessa on jalkapallo-, koripallo- ja lentopallokenttien lisäksi kokous- ja majoitustilat. Keskus sijaitsee Ateenan kansainvälisen lentokentän lähellä.
Ennen muuttoa Kreikkaan Niko suoritti eräänlaisen ”pioneerioperaation” alueelle. Hän teki kahdeksan hengen seurueen kanssa lähetysmatkan, jonka aikana hän avusti paikallisia työntekijöitä monilaji-liikuntaleirillä Cosmo Vision Centerissä. Leiri oli suunnattu pakolaisperheille, ja osallistujia oli yli 50, vauvoista aikuisiin.
– Ohjelmaan kuului luonnollisesti paljon liikuntaa, yhdessä syömistä ja olemista sekä raamattuopetusta. Moni pakolaisista osallistui ensimmäistä kertaa kristittyjen järjestämälle leirille. He pääsivät myös kuulemaan siitä, mihin me kristityt uskomme.
– Jokainen paikalla oleva suomalainen sai mahdollisuuden kohdata hyvin vaikeista olosuhteista tulevia ihmisiä. Saimme olla mukana levittämässä ilosanomaa Jeesuksesta
– Vierailimme myös pakolaisleirillä. Siellä pelattiin, syötiin ja vain oltiin yhdessä. Tämäkin oli silmiä avaava kokemus. Saimme nähdä ja kuulla eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten tarinoita, Niko kertoo.
Diakonialle on suuri tarve
Nyt Ijäkset ovat tosiaan Kreikassa koko perheen voimin. Nikolla ja Marijalla on neljä lasta, joista kolme vanhinta käyvät paikallista kansainvälistä koulua.
– Koulupäivät ovat pitkiä, 8.30-15.30 ja läksyt päälle.
Marija on nuorimman lapsen kanssa kotona.
– Etsin vielä omaa paikkaani Ateenassa, Marija kertoo.
– Tulevaisuudessa on tavoitteena, että hän palvelisi myös erilaisissa diakonia- ja avustustehtävissä, joille on täällä pakolaisten keskuudessa suuri tarve, Niko jatkaa.
Hänenkin työnsä onkin nimenomaisesti pakolaistyötä. Tavoitteena on käynnistää säännöllistä urheilutyötä, jota paikalliset vastuunkantajat tulevat omalla panoksellaan jatkamaan ja säilyttämään.
– Urheilun kautta tavoitetaan pakolaisia, joista moni saa ensimmäisen kohtaamisen kristityn kanssa, kun kutsumme heitä mukaan toimintaamme.
– Pakolaisten parissa on paljon heitä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Urheilutyölle on suuri tarve, Ijäs perustelee.
– Suuri osa pakolaisista saapuu kreikkaan islamilaisista valtioista, hän jatkaa.
”Kuljemme pakolaisten rinnalla”
Nikon työ on vasta alussa, mutta hän on yhteistyökumppaneineen ehtinyt järjestää jo pari liikuntaleiriä. Säännöllistä viikkotoimintaa hän aloittelee AMG Internationalin kanssa parhaillaan. Tähän mennessä kokemus urheilutyöstä pakolaisten parissa on positiivinen.
– Pakolaiset ovat kyllä valmiita kuulemaan ja keskustelemaan uskonasioista. Meidän tehtävänämme on kertoa ja kulkea rinnalla.
– Loput voimme jättää Jumalan käsiin, Niko kuvaa.
Yhteistä puhekieltä pakolaisten kanssa ei välttämättä ole.
– Mutta pelaamisen ja avoimen kehonkielen kautta yhteyttä syntyy.
Niko ja Marija kertovat, ettei uuteen ympäristöön asettuminen ole ollut ihan helppoa. Suomeen jäivät rakkaat sukulaiset ja ystävät. Asunnon sisustaminen, auton hankkiminen ja monet muut käytännön järjestelyt ovat vieneet voimia. Byrokratia on ollut raskasta. Myös koronan suhteen Kreikassa on tiukempaa kuin esimerkiksi Suomessa.
– Kaikille yli seitsemänvuotiaille on täällä sisätiloissa maskipakko, myös koulussa. Lasten täytyy koulua varten tehdä kaksi koronatestiä viikossa. Ravintoloihin ei pääse sisään ilman rokotuksia, ainoastaan terassille pääsee. Esimerkiksi kuntosaleihin vaaditaan myös rokotukset.
– Lisäksi Kreikassa oli elokuussa historiallisen laajat metsäpalot, jotka johtivat paikoin evakuointeihin. Me emme kuitenkaan suoraan niistä kärsineet.
Yleisesti ottaen kreikkalainen mentaliteetti on Ijästen havaintojen mukaan leppoisa.
– On se rennompi kuin Suomessa. Nyrkkisääntönä on, että ihminen edellä, sitten asia, Niko kuvaa.
– Sopeutuminen vaatii eräänlaista huumorintajua ja valmiutta hitaampaan elämää, Marija lisää.
Työn ohessa perhe on jo ehtinyt tutkia paikallisia nähtävyyksiä. Ijäksille jäi erityisen rohkaisevana mieleen käynti Areiopagilla.
– Siellä Paavali julisti, ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:27).
– tämä on ollut tärkeä ja lohduttava asia arjessamme täällä.
– Teemme nyt työtämme kiitollisina ja kuljemme Jumalan hyvässä johdatuksessa, Niko kertoo.
