Sodan sytyttyä on kirkoissa kehotettu rukoukseen Ukrainan kansan ja rauhan puolesta. Olisiko pitänyt kehottaa myös parannukseen, kysyy dosentti Timo Junkkaala.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja nyt tulevaisuus vaikuttaa aiempaa hämärämmältä. Uhkakuvat ovat nousseet eteemme. Ukrainalaisten kärsimys ja paikallinen humanitaarinen kriisi on järkyttävä. Kirkkohistorian dosentti ja Suomen Raamattuopiston eläkkeellä olevalla toiminnanjohtaja Timo Junkkaala katsoo, että ”miksi Jumala sallii” on ymmärrettävä kysymys.
– On kovin tyypillistä, että kun tapahtuu jotakin kauheaa, vaaditaan tilille Jumala, johon ei varsinaisesti edes uskota, hän huomauttaa.
– Mutta Raamattu tuntee sekä tuon kysymyksen että vastauksen siihen. Pitäisi kuitenkin myös kysyä, mikä on meidän ihmisten vastuu.
Junkkaala jatkaa, että Jumalan suunnitelmat eivät aina avaudu meille, koska hänen ajatuksensa ovat käsityskykymme ulottumattomissa.
– Mutta jotakin hän on Raamatussa kertonut, ja sieltä meidän on vastauksia kysymyksiimme haettava.
”Silloin kaikki rukoilivat”
Kirkkohistorioitsijan uransa myötä Junkkaalalla on näkökulmaa siihen, mitä kriisiajat ovat yleensä saaneet aikaan yhteiskunnassa. Suomessa talvi- ja jatkosodan aikaan ”kaikki rukoilivat”.
– Siihen oli myös presidentti Kyösti Kallion erityinen kehotus. Hengellistä herätystä koettiin sekä sota- että kotirintamalla.
”Rutto ja sodat” on muidenkin kansojen historiassa koettu Jumalan puhutteluna. Ne saivat valmistautumaan kuolemaan. Syntyi herätyksiä.
– On kerrottu Kaarle XII:n armeijan tappiosta Pultavan taistelussa 1709 ja sotavankeudesta Siperian Tobolskissa. Koetut vaikeudet kääntyivät siunaukseksi, kun sotavankien keskuudessa tapahtui hengellinen herätys, joka vaikutti karkotuksesta palanneiden upseerien mukana voimakkaasti myös Suomessa.
– Kun karkotus Siperiaankin kääntyi lopulta hyväksi, niin voi yhä käydä muissakin vastoinkäymisissä, Junkkaala pohtii.
Toisaalta vaikeat ajat ovat herättäneet myös katkeruutta, kyynisyyttä ja jumalanpilkkaa.
– Vastoinkäymiset ja kärsimykset eivät sinänsä ole mikään siunaus. Ne kääntyvät hyväksi vain, jos niiden kohdatessa käännytään Jumalan puoleen.
Korona ei herättänyt
Junkkaalan mielestä on hätkähdyttävää, ettei koronapandemia aiheuttanut hengellistä heräämistä.
– Kirkko on kyllä pyrkinyt tukemaan vaikeuksissa olevia, mikä on sinänsä tärkeä asia. Mutta kovin vähän on kuultu kehotusta kääntyä Jumalan puoleen. Sodan sytyttyä kirkoissa on rukoiltu Ukrainan kansan ja rauhan puolesta, mutta olisiko pitänyt kehottaa myös parannukseen, kuten profeetat tekivät, Junkkaala kysyy.
Hän toteaa joidenkin pohtineen, ovatko nyt peräkkäin sattuneet kulkutauti ja sota lopunajan merkki.
– Ehkä olennaisinta olisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tärkein merkki eli evankeliumin julistaminen kaikille kansoille, toteutuisi mahdollisimman pian.
Nykyisinä epävakaina aikoina Junkkaala kertoo tukeutuvansa tiettyjen raamatunkohtien toistamiseen. Filippiläiskirjeen kohta 4:6-7 ”Älkää olko mistään huolissanne…” on ollut tarpeen ”omissa ja läheisten asioissa sekä pandemiassa ja sodassa”.
Myös Valitusvirsien kohta on tullut tärkeäksi: ”Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”
– Tuo ”kuitenkin” viittasi siihen, että vaikka Jerusalem oli hävitetty ja suuri osa kansasta viety pakkosiirtolaisuuteen ja tuntui kuin kaikki olisi menetetty ja itse Jumala olisi vienyt kaiken toivon, oli surkeuden ja epätoivon keskellä jotakin, mikä lohdutti.
Paha palvelee hyvää
Junkkaala alleviivaa, että Jumalan sallimatta ei tapahdu mitään.
– Se voi kuulostaa pahalta silloin, kun kärsimys kohtaa. Miksi Jumala sallii tällaisen tapahtuvan? Mitä pahaa olemme tehneet, kun meitä näin rangaistaan?
– Kuitenkin olemme Jumalan käsissä myös vaikeina aikoina.
Mikään paha ole lopulta ”vain ja ainoastaan paha”, kun sen takana on hyvä Jumala.
– Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Jumala saa pahan palvelemaan hyvää ja kääntää pahan hyväksi. Emme aina tiedä, miten se tapahtuu, mutta saamme uskoa, että niin lopulta tapahtuu.
Myös siitä Junkkaala muistuttaa, että Jeesuksen mukaan ihmisiä kohtaavat onnettomuudet eivät ole osoitus siitä, että nämä ihmiset olisivat syntisempiä kuin toiset.
– Vastoinkäymiset on sallittu kutsuna parannukseen eli kääntymään Jumalan puoleen. Sairauskaan ei ole synnin seuraus, mutta se sallitaan, jotta Jumalan teot tulisivat julki, Junkkaala toteaa Jeesuksen sanoihin viitaten.
– Kuinka moni meistä rukoilisi, jos meille ei sallittaisi murheita ja huolia? Junkkaala kysyy.
Yleiseksi rohkaisuksi hän siteeraa vielä kokonaisuudessaan edellä mainitut Raamatun kohdat: ”Kaiken keskellä minä toivon ja odotan. Sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Älkää siis olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
Kovemmat keinot käytössä
Myös entinen hävittäjälentäjä ja nykyinen raamatunopettaja Olli Seppänen näkee Putinin sodan jatkumona Jumalan sallimuksille, kun hän taivuttelee kansakuntia takaisin yhteyteensä.
– Koronapandemia ei sitä saanut aikaan, joten Jumala salli sodan syttymisen Euroopassa, hän sanoo.
Opistoupseeri Seppänen on tehnyt pitkän palvelusuran Ilmavoimissa. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni. Seppänen palveli hävittäjälentäjänä ja ilmataisteluopettajana Karjalan Lennostossa Rissalassa. Viimeiset palvelusvuodet hän toimi operaatiotaidon ja taktiikan opettajana kadettikursseilla ja henkilökunnan jatkokursseilla Ilmasotakoulun Korkeakouluosastolla. Eläkkeelle siirryttyään hän jatkoi vielä evp-opettajana useita vuosia.
– Uhka-arviot, mukaan lukien Venäjän uhka, ovat olleet opettamiani aiheita vuosikausien ajan, Seppänen kertoo.
Vuodesta 2010 hän on toiminut Kansan Raamattuseuran avustavana työntekijänä, nykyisin koulutuspalveluissa. Hän on luennoinut muun muassa Suomen sotien ratkaisevista käänteistä ja siitä, miten Jumala varjeli kansakuntaa niiden aikana.
– Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan on silmiinpistävä yhtäläisyys talvisodan syttymisen kanssa. Neljä päivää ennen talvisodan alkua Neuvostoliitto lavasti Mainilan laukaukset ja sai näin tekosyyn hyökätä Suomeen.
– Putin jatkaa samalla linjalla. Tässäkin sodassa ensimmäinen uhri oli totuus. Neljä päivää ennen kuin Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajat, Venäjän Yhdysvaltain suurlähettiläs ilmoitti, että Ukrainan puolelta olisi ammuttu Donbasin separatistialueelle. Valhe, lavastus, tekosyy sotaan, Seppänen luettelee.
Hybridivaikuttamista tiedossa
Seppänen toistaa Suomen valtion ylimmän johdon arvion, että ”juuri nyt Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa”.
– Itärajalta on nyt viety kalustoa ja miehistöä Ukrainan sotaan. Meillä on vähemmän rajan pinnassa Venäjän joukkoja kuin ennen sotaa. Meitä ei sotilaallisesti uhkaa nyt yhtään mikään.
– En usko, että meitä edes aivan lähitulevaisuudessa uhkaa sotilaallisesti mikään, mutta erilaiset hybridisodankäynnin muodot kylläkin. Informaatiosodankäynti, kyberhyökkäykset ja häirintä ovat koko ajan käynnissä, Seppänen toteaa.
– Paljon pitäisi tapahtua, että Venäjä laskisi olevan kannattavaa hyökätä Suomeen. Täällä tulee vastaan laadullisesti vahva vastustaja ja hyvin erilainen maasto kuin Ukrainassa, joka on pääosin aroa.
Seppänen tarkentaa, että hänen arvionsa koskee nykyistä tilannetta, jossa sotaa käydään perinteisin keinoin. Joukkotuhoaseiden käyttö tai niillä uhkaaminen muuttaisi tilannetta kaikkien osalta radikaalisti.
– Sydämestäni toivon, että jos Jeesus ei ilmesty Putinille ja tee hänestä rauhantekijää, lähipiiri tai kansa poistaa Putinin vallasta.
Vitsauksia?
Raamatun valossa Seppästä on jo pandemian aikana ja nyt Venäjän käynnistämään sotaan liittyen puhutellut 3. Mooseksen kirjan luku 26. Siinä esiintyy kolme Jumalan olemukseen liittyvää ominaisuutta: armollisuus, oikeudenmukaisuus eli pyhyys ja uskollisuus.
– Ensin Hän lupaa antaa siunauksensa ja apunsa, jos kansa tahtoo elää hänen sanansa mukaisesti. Jos kansa kääntää selkänsä hän alkaa taivuttelemaan sitä takaisin puoleensa.
Syynä kurituksiin on kansan halveksunta Jumalan sanaa kohtaan. Kurituksen tarkoituksena on saada kansa kääntymään takaisin Jumalan puoleen.
– Jumala ilmoitti ensin lähettävänsä varoitukseksi hivuttavan taudin ja kuumeen, sitten miekan ja nälän ja lopulta rangaistuksena olisi maasta karkotus.
– Onko sodan uhka Euroopassa nyt koronan jatke, kun Jumala taivuttelee kansaa, hänestä luopuneita kansoja takaisin yhteyteensä?
Seppänen viittaa Kirkon nelivuotiskertomuksen mittareihin, jotka osoittavat, että kristillisyys on ohentunut Suomessa. Näin on myös muualla Euroopassa.
– Jumala odottaa, että häntä kunnioitetaan, ja hänen kunnioittamisensa on Raamatun sanan kunnioittamista, siihen turvautumista ja Jumalan avuksi huutamista rukouksessa.
Kirkolla on nyt ”momentum”
Asiat näyttävät hänen mukaansa etenevän ”juuri niin kuin 3. Mooseksen kirjan luvussa 26”.
– Nyt puhutaan siitä, että jos Venäjän ja Ukrainan viljasadot jäävät toteutumatta, esimerkiksi Egypti, joka on riippuvainen Ukrainan viljasta, joutuu ongelmiin.
– Haluan kuitenkin korostaa, että tässä 3. Mooseksen kirjan luvussa nousee vahvasti esiin myös Jumalan uskollisuus. Hän vain odottaa, että hänen puoleensa käännytään. Yksityinen ihminen tai kansakunta voi palata lähteelle. Meilläkään ei pitäisi joutua oikeuteen siitä, että pitää omantuntonsa mukaisesti kiinni Jumalan sanan ilmoituksesta. Kaivot pitää raivata auki.
Se on Seppäsen mukaan kirkon tehtävä.
– Nyt olisi kirkon momentum. Jumalan suurin tarve on saada Jeesuksen tähden siunata ja pelastaa yksittäiset ihmiset ja kansakunnat.
Ukrainassa tapahtuneen myötä monien suomalaistenkin perusturvallisuuden tunne on järkkynyt. Seppänen kehottaa kääntymään asiassa rauhan ruhtinaan eli Jeesuksen puoleen.
– On mahdollista löytää pelon keskelle turvallisuus luottamalla Jeesuksen lupaukseen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. Ja kun Jeesus lupaa jotakin hän on aina sanojensa takana. Olipa sisäisen rauhan saaminen sitten prosessi tai tapahtuipa se hetkessä.
– Nyt tarvitaan rukousta Ukrainan, Venäjän ja Suomen kansojen puolesta, Seppänen toteaa.
