Mikä saa vaihtamaan toiseen kirkkokuntaan? Seuraavissa tarinoissa syyt näyttävät olevan teologiset.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän dramaattinen väheneminen on tilastoitu tosiasia. Vuoden 2023 lopussa kirkkoon kuului 63,5 prosenttia Suomen väestöstä. Helsingissä ja Vantaalla enää alle puolet.
Vertailun vuoksi: Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85 prosenttia.
Jotkut eroavat ja vaihtavat toiseen. Eräs mielenkiintoinen ilmiö on ollut luterilaisten siirtyminen roomalaiskatoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Näihin kirkkoihin on siirtynyt myös pappisvirassa toimineita ainakin Lähetyshiippakunnasta, Suomen Tunnustuksellisesta Luterilaisesta Kirkosta ja evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeistä.
Missään ei kuitenkaan ole kunnollisia tilastoja kirkon vaihtamisen trendeistä. Kirkot tuntevat vain omat asiansa. Suomen Ekumeenisella Neuvostollakaan ei ole aiheeseen liittyvää dataa. Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken lähettää kuitenkin linkin erääseen Ylen uutiseen maaliskuulta: Ortodoksinen kirkko kertoo, että siihen liittyy Suomessa vuosittain 900-1000 uutta jäsentä.
Kaikki seurakunnalle
Vuonna 2020 ortodoksiseen kirkkoon liittyivät helsinkiläiset Paula ja Tommi Ahonen, joiden tausta on Vapaakirkossa. Tommi on teologian maisteri ja Paula työskentelee asumispalveluyksikön päällikkönä. Ahoset olivat aiemmin niin sanottuja seurakunnan istuttajia: he perustivat yhdessä seurakunnan nimeltä Kallion Vapis. Vapiksella tarkoitetaan yleensä Vapaakirkkoa, ja niin tässäkin.
Kun Kallion Vapis perustettiin vuonna 2012, Ahoset asuivat Hangossa, jossa Tommi opiskeli Vapaakirkon teologisessa opistossa.
Myöhemmin Ahoset muuttivat Helsinkiin. Tommista tuli Kallion Vapiksen pastori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelija. Seurakunnan johtokunnan kokoukset pidettiin Ahosten kodissa. Koko perhe oli täysillä mukana. Ahosilla on kolme lasta.
– Tommi oli ollut jo pitkään kiinnostunut ortodoksisuudesta, Paula sanoo.
– Mutta se ei ollut syy sille, että lopetin pastorin hommat Vapiksella, Tommi jatkaa.
– Lopetin vuonna 2018, koska olin johtanut seurakuntaa 6-7 vuotta ja olin poikki.
Asiaan liittyivät myös taloudelliset syyt. Seurakunta oli pieni, eikä sillä ollut varaa palkata kokoaikaista pastoria.
Vapiksella lopetettuaan teologisesta valmistunut Tommi siirtyi opettajan töihin.
– Silloin tuli takautuvasti raju uupumus, ja olin puoli vuotta sairaslomalla.
– Tein yrittäjänä valokuvaushommia pari vuotta, ja viime syksynä aloitin ortodoksisen uskonnon opettajana.
Jeesuksen rukous
Nykyään Kallion Vapista ei enää ole, mutta Ahoset sanovat, ettei se lakannut heidän lähtöönsä.
– Lähdimme sovussa, ja meille pidettiin kauniit läksiäiset, Paula kertoo.
Hän jatkaa, että jo Vapaakirkon teologisessa opistossa Tommi luki kirkkoisien tekstejä.
– Tommi opetti minulle Jeesuksen rukouksen. Se kannatteli minua, kun olin kuusi vuotta kotiäitinä.
Jeesuksen rukous on osa ortodoksista perinnettä, ja se kuuluu näin: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
– Olin ortodoksi-fiilistelijä jo vapaakirkkoaikoina, Tommi vahvistaa.
– Koin, että kun siirryimme ortodoksikirkkoon, emme menettäneet mitään mutta saimme paljon. Koin siirtyväni kokonaisvaltaiseen kirkon täyteyteen, Tommi kertoo.
Ortodoksikirkkoon liittymistä edeltää katekumeeniaika, jolloin tutustutaan kirkkoon. Paula kertoo, että tuo ajanjakso oli hänelle merkittävä.
– Palveluksissa käydessä kaikki aistittavissa oleva vetosi minuun kovasti. Halusin päästä täysillä osalliseksi. Se oli minulle tunteikasta aikaa. Kirkollisessa elämässä oli suuri vetovoima.
Yksi kaste riittää
Kirkkoonliittymisseremoniassa Ahosten lapset kastettiin. Sen sijaan Tommille ja Paulalle tehtiin mirhallavoitelu, koska ortodoksinen kirkko ei kasta uudestaan.
Aikanaan Katajainen Kansa -yhtyeen vokalistina vaikuttanut Tommi kertoo, että hänellä kesti jonkin aikaa tottua kirkon liturgiseen puoleen.
– Ajan myötä ortodoksisen musiikin merkitys on kuitenkin kasvanut minulle suureksi.
Paula meni jo katekumenaattiaikana mukaan kirkkokuoroon.
– Koen ortodoksisen kirkon turvallisena, vaikka aluksi kaikki oli outoa. Pidän siitä, että kaikki toistuu aina samanlaisena.
Ahosten kotikirkko on Tikkurilan ortodoksikirkko.
– Siellä on rippi-isämme pappina. Jonkin verran olemme käyneet myös Uspenskissa ja Klaukkalassa, joka on kummiemme kotikirkko, Tommi kertoo.
Hän alkoi kaivata alkukirkon yhteyteen jo opiskeluaikoina.
– Meillä oli opintoreissu Israeliin ja Palestiinan alueelle vuonna 2017, ja siellä kävin armenialaisessa jumalanpalveluksessa. Armenian apostolinen kirkko on vaikuttanut alueella jostain 400-luvulta asti. Heidän liturgiansa oli samanlainen kuin ortodoksikirkossa. Tajusin, että liturginen perintö on säilynyt melko muuttumattomana.
– Heräsi ajatus, että jos tuo liturgia tuntuu minusta oudolta, ehkä vika on minussa eikä kristinuskon muodossa.
Tommi tiivistää, mikä ortodoksisessa uskossa on oleellista.
– Kristus, kolminaisuusoppi, Kristus pelastaa, Jumalan armoon turvautuminen kaikessa, elävä yhteys Kristukseen.
Näihin voi luterilainenkin sanoa aamenen.
– Yritän käyttää tässä vapaakirkollista kieltä. Ei ydin ole erilainen. Se on Uuden testamentin kristillisyyttä. Kirkon historia on Uuden testamentin jatkuvaa tulkintaa, Tommi määrittelee.
Illalla tuohukset
Tommi Ahoselle on avautunut ortodoksisuuden myötä myös ikonien merkitys.
– On iso joukko ennen eläneitä hengellisiä isiä ja äitejä, jotka edelleen rukoilevat puolestamme, ja joiden ikoneita kirkko on täynnä. Minusta on kaunis ajatus, että kirkko yhdessä pelastuu, Tommi pohtii.
– Myös jumalasuhde on ortodoksisessa kirkossa ydinasia, Paula jatkaa.
– Tietynlainen kilvoittelu kuuluu siihen olennaisesti. Tavallaan yhdessä, mutta tavallaan kaikki on henkilökohtaista. Mutta kirkossa keskitytään kirkollisiin asioihin. Saarnoissa ei kauheasti puututa ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin.
Kilvoitteluun kuulu katumuksen sakramentti eli rippi.
– Kirkon suositus on, että rippi-isän luona käytäisiin paaston aikana neljä kertaa vuodessa. Ja totta kai useammin, jos siltä tuntuu. Synnit pyydetään anteeksi Jumalalta, mutta pappi on siinä läsnä, Tommi kertoo.
Tommin ja Paulan lapset ovat nyt 14-, 12- ja 11-vuotiaat. Paula kertoo, että kirkon vaihtaminen on ollut lapsillekin iso muutos.
– Aiemmin heidän kokemuksensa seurakunnasta perustui yksinomaan Kallion Vapikseen.
– Ehkä näiden neljän vuoden aikana on tiettyä tottumista tapahtunut. Esikoinen saattaa illalla sanoa, että nyt iltarukous. Ja sitten sytytämme tuohukset.
– Lapset kasvavat ortodokseiksi pikkuhiljaa, niin kuin mekin, Paula kuvailee.
Galatalaiskirjeen selitys kolahti
IT-alalla työskentelevä Kyösti Karjalainen kasvoi helluntailaisessa perheessä Lappeenrannassa. Karjalainen kuvailee, että hengellisessä elämässä olivat päällimmäisinä pelastusasiat. Rukouskokouksia pidettiin.
– Hengellisisistä asioista keskusteltiin muutenkin paljon, Kyösti kertoo.
– Nykyään henki on toinen. Uskovaiset puhuvat kirkkokahveilla lomamatkoista ja siitä, mitä on ostettu.
Vuosituhannen vaihteessa Kyösti kirjoitteli internetin live-chatissa Virossa vaikuttavan liikemiehen Auri Hakomaan kanssa.
– Myöhemmin tapasimme, ja keskustelut jatkuivat. Siitä alkoi hengellinen parantumiseni.
– En tuntenut häntä entuudestaan, mutta hän kertoi minulle näkemyksensä, jonka mukaan helluntaiseurakunnassa Jumalan laki vesitetään, ja siitä tulee tynkälaki, lievennetty versio. Siitä seuraa, ettei armoa tarvita.
– Aluksi en ymmärtänyt, koska mielestäni helluntaiseurakunnassa julistettiin kovaa lakia, mutta kun Auri perusteli väitteensä, ymmärsin nopeasti, että Auri oli oikeassa.
Kyösti ei tarkenna, millä tavoin laista tuli helluntaiseurakunnassa ”tynkälaki”. Joka tapauksessa keskustelut Auri Hakomaan kanssa johdattivat Kyöstin Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen äärelle.
– Lukiessa alkoi hymyilyttää, kun se kuvasi tilannetani niin hyvin. Oivallukseni oli se, että Jumalan laki on äärimmäisen kova, eikä sitä pysty mitenkään täyttämään. Se on kuin kilometrin korkuinen seinä.
– Raamattu antaa ymmärtää, että Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden armo kantaa siitä yli, mutta en ole onnistunut omaksumaan asiaa itselleni kovin hyvin. Se on Jumalan lahjaa, minkä verran pystyy omaksumaan, Kyösti pohtii.
Poika juurtui opistolle
Vuonna 2009 Kyöstille ja hänen vaimolleen syntyi poika. Silloin Kyösti päätti liittyä luterilaiseen kirkkoon.
– Jotta pojastakin voisi tulla luterilainen.
– Vaimoni kuuluu edelleen helluntaiseurakuntaan, vaikka Raamattuopistolla käydään.
Raamattuopistolla käyminen alkoi silloin, kun poika syntyi.
– Poikamme nukkui lastenvaunuissa messun aikana, Kyösti kertoo, liikuttuu hieman ja jatkaa.
– Halusin, että hän juurtuu Raamattuopistolle. Ja nyt hän striimaa opiston jumalanpalveluksia.
Kyösti ei kuitenkaan ole jättänyt helluntailiikettä kokonaan. Hän käy kesäisin Juhannuskonferenssissa sekä toisinaan Lähetyskappelilla Espoon Leppävaarassa.
– Kävin tänä aamuna katsomassa Helluntaikirkon sivuilta, mihin uskomme, niin minusta ydin on luterilaisen kirkon kanssa identtinen, vaikka sakramenttien osalta on eroa, Kyösti pohtii.
Vastaan hänelle, että luterilaisen näkemyksen mukaan sakramentit ovat kyllä uskon ydintä.
– Jos minulla olisi luterilainen tausta, enkä muusta tietäisi, sitten varmaan sanoisin noin, Kyösti vastaa.
Syyrialaisten kanssa
Entä jos olisi pakko jättää joko helluntaikirkko tai luterilainen kirkko, mitä Kyösti tekisi?
– Minä kävisin Raamattuopistolla niin kuin tähänkin asti. Siellähän me pääasiassa käymme.
– Raamattuopiston saarnoissa tuli alusta asti selkeästi esiin Lutherin vanhurskauttamisteologia, joka vaikutti minuun niin suuresti.
Kyösti tarkentaa, ettei hän ole kuitenkaan oppinut kunnolla ”sisäistämään” tätä teologiaa.
– Mutta se vetoaa minuun erityisen voimakkaasti.
Nykyisin Kyösti vastaa Suomen Raamattuopiston Kauniaisten jumalanpalvelusyhteisön suoratoistotiimistä, jossa hänen poikansakin on mukana.
– Haalin siihen uusia ihmisiä. Kannustan porukkaa mukaan.
– Lähetyskappelissa kokoonnuimme vuosina 2022-2023 syyrialaistaustaisten muslimien kanssa. Olen luetuttanut heille arabiankielistä Raamattua.
Kyösti kuvailee Jumalan siunaukseksi sitä, että hänellä on ”pelastusepävarmuus”.
– Minun hengellinen elämäni on Herran nimen avuksi huutamista. Nukkumaan mennessä tulee rukoiltua Jeesuksen rukouksesta johdannaisia. Jotakin helppoa. Jeesus auta.
Kyösti kertoo pohtineensa Paavalia.
– Oliko hänellä huono omatunto tai pelastusvarmuus poissa, kun hänellä oli se pistin, Saatanan enkeli rusikoimassa? Jumala antoi hänelle vastauksen, että ”minun armossani on sinulle kyllin”.
– Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus takaavat jokaiselle Häneen turvaavalle syntiselle pelastuksen. Tähän armoon ja sen riittävyyteen voi heittäytyä, vaikka oma tunnemaailma muuta väittäisikin
Lopuksi Kyösti paljastaa salaisen tapansa.
– Silloin, kun kukaan ei näe, saatan tehdä ristinmerkin.
