Kyyneleet ovat merkki siitä, että sieluni on auki

Teksti | elo 16, 2024 | Haastattelussa

Kuva: Erja Taura-Jokinen.

– Nyt on aika levittää kristinuskon sanomaa tuorein sanoin ja konkreettisesti, sanoo Kansan Raamattuseuran tuore puheenjohtaja Kalle Virta, 46, joka on kirkon työryhmässä laatinut seurakuntiin evankelioinnin ohjeita. Ne julkistetaan syksyllä.

Mitkä ovat tunnelmat?

Aloitin työt KRS:n toiminnanjohtajana pääsiäisenä, mutta järjestö on tuttu ja rakas. Olen työskennellyt sen palveluksessa yhteensä pian 19 vuotta, viimeiset 14 varatoiminnanjohtajana. Nuorena aikuisena tein lähes 5 vuotta valtakunnallista nuorisotyötä. Uusi tehtävä on tuntunut omalta paikalta. Tämä yhteisö on antanut minulle niin paljon välittämistä näinä vuosina.

Kuka olet – ja millainen?

Olen diakoni, pappi, ammattitason klassinen laulaja, julistaja ja evankelista. Mie oon karjalan poikii, kotoisin Joutsenosta. Pidän tietoisesti kiinni karjalan murteesta. Liikutun helposti. Se on merkki siitä, että sieluni on auki Jumalalle. Joutsenon seurakunnassa pitkäaikainen nuorisopappi Piikkis kasvatti minut hengelliseen työhön. Hän oli erinomainen raamatuntuntija. Hän näki minussa sen riskin, että innokkaana, nuorena uskovaisena tulisin hyvin kirkasotsaiseksi. Niinpä hän veti minulta aina tilaisuuden tullen maton alta! Hän seurasi kuitenkin ilolla sitä, että päädyin KRS:ään, joka oli hänellekin rakas.

Millainen oli lapsuutesi?

Perheessäni ovat aina olleet tunteet läsnä. Isoveljeni hukkui, kun olin kaksivuotias. Olin aina kovin kunnollinen ja kannoin vastuullisesti roolia perheemme vanhimpana lapsena. Vanhempani erosivat, kun olin tulossa kouluikään. Muistan siltä ajalta vaikeitakin vaiheita, mutta rakkaus ei koskaan loppunut: tunteista puhuttiin ja riitoja ratkottiin sovinnolla. Lopulta välit vanhemmillani olivat niin hyvät, että biologinen isäni saattoi soittaa isäpuolelleni ja kysyä, missä lapset ovat.

Millaisia muistoja sinulla on ammattiin pätevöitymisestä?

Nuorena sanoin, että ”kuusi kertaa haen papiksi ja sitten rupean munkiksi, jos ei muuten onnistu!” Jouduin hakemaan kuusi kertaa opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ennen kuin pääsin sisään. Vaimo totesi toisella kerralla, että ”kultaseni, sinulla pitää olla muukin suunnitelma!” Diakoniaopinnot olivat minulle todella tarpeen: tajusin, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan. Koulutus karsi turhan idealismin, mutta jätti ideaalin, ja se oli kyllä hyvä asia.

Mistä julistajana mielelläsi puhut?

Nuoruuteni kokemusten takia vapauden tematiikka on yksi tärkeimpiä ja siihen liittyen Raamatun jae Galatalaiskirjeen 5. luvusta: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Haluan keskittyä siihen, mitä Jeesus antaa. Hän on ainoa, joka voi jäädä jäljelle, jos yhteiskunnassa ja kristittyjen keskellä on eripuraa.

ELÄMÄ-DIGILEHTI

Lue lehteä mobiililaitteella tai tietokoneella.

ELÄMÄ-LEHTI

Oletko jo paperilehden tilaaja?
Aktivoi digilehti tästä.

SISÄLTÄÄ DIGILEHDEN