Usko on Antti Sainion voimavara elämässä ja urheilussa.
Viime heinäkuussa Vaasassa pidetyissä Kalevan kisoissa Antti Sainio juoksi 400 metrin aitajuoksun Suomen mestariksi ajalla 49,99. Maaliintulon jälkeen hän nouti kentän laidalta Raamatun, suuteli sitä, ja jatkoi voittonsa tuulettelua Raamattu kädessään.
– Se oli ennakkoon suunniteltu juttu. Näin erään jenkkipituushyppääjän tekevän noin olympialaisissa ja ajattelin, että haluan tuulettaa mahdollista voittoa samalla tavalla. Raamattu on minulle tärkeä kirja, Tampereen Pyrintöä edustava nokialainen Sainio, 19, taustoittaa.
Uskonasioista hän alkoi kiinnostua enemmän 15-16 -vuotiaana. Ensialkuun kiinnostusta herätti se, että monet ulkomaiset jalkapalloilijat tekivät ristinmerkkejä esimerkiksi maalin tehdessään tai kentälle tullessaan.
Sainio päätti lukea Raamatun läpi – ja päätös piti.
– Ensi alkuun se oli enemmän läppä. Lähinnä Raamatun pariin minut sai se, kun loukkasin selkäni urheilussa aika pahasti 16-vuotiaana.
Raamattuun perehtymisen myötä Sainio on saanut lisää itseluottamusta.
– Jumalalle kaikki on mahdollista. Olen oppinut myös sen, että kaikki ovat tasavertaisia. Toista ihmistä on kohdeltava oikein, pohtii Sainio, joka kuuluu Nokian evankelis-luterilaiseen seurakuntaan.
Nykyään Sainio lukee Raamattua päivittäin, useimmiten aamuisin ja iltaisin. Yksi hänelle tärkeistä raamatunkohdista on psalmi 18.
– Tuo psalmi on minulle kokonaisuudessaan tärkeä. Sen avulla päivä starttaa hyvin liikkeelle.
Raamatun lukemisen lisäksi rukoileminen on Sainiolle tärkeä voimanlähde. Jos urheillessa tulee esimerkiksi pieniä loukkaantumisia, hän ei tapaa enää olla niistä huolissaan.
– Ajattelen, että näin on tarkoitettu, ja asiasta voi seurata jotain hyvääkin. Usko on auttanut minua urheilussa tosi paljon. Samalla se on tietysti ennen kaikkea koko elämään liittyvä asia.
Sainio rukoili ennen kisoja jo lapsena.
– Tein niin, kun kisat jännittivät. Vanhemmalla ikää olen kuitenkin alkanut ymmärtää, mistä rukoilemisessa on pohjimmiltaan kysymys.
Tavoitteet toteutuivat
Päättynyt yleisurheilukausi oli Antti Sainiolle menestyksekäs. Kauden päätavoitteena oli pärjääminen elokuun lopussa Perun Limassa pidetyissä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Hän ottikin 400 aidoissa MM-pronssin ajalla 49,61, lievästä jalkavammasta huolimatta.
Sainio kertoo olevansa kauteensa hyvin tyytyväinen.
– Oikeastaan kaikki tavoitteet toteutuivat. Minulla oli kevättalvella pientä vammaa. Olikin aika yllättävää, että sain kehosta niin paljon irti, kun treenien juoksumäärät olivat suht pieniä.
Lapsena Sainio pelasi aktiivisesti myös jalkapalloa. Keskikentällä operoinut Sainio edusti vuosien ajan Nokian Palloseuraa. Teini-iässä hän oli jo siirtymässä Tampereen Ilveksen riveihin, mutta päätti alkaa keskittyä yleisurheiluun.
– Kahden lajin välillä olisi ollut haastavaa kikkailla. Yleisurheilu alkoi vetää yksilölajina enemmän puoleensa. Yksilölajissa menestyminen on itsestä kiinni, jalkapallossa joukkue vaikuttaa asioihin.
Perhetausta veti Sainiota osaltaan kohti yleisurheilua. Hänen äitinsä Maarit Palmroos kilpaili nuoruudessaan pikajuoksussa kansallisella tasolla; nyt hän toimii poikansa valmentajana. Lisäksi Antin sisko ja veli ovat kilpailleet yleisurheilussa, isoveli Ville Aarnivala on voittanut pikajuoksussa mm. SM-mitaleja.
Fyysistä ja henkistä
Pitkät aidat valikoituivat Sainion päälajiksi noin 16-vuotiaana. Juniorit juoksevat ensin 300 metriä ja aitakorkeuskin kasvaa vuosien mittaan.
400 metriä on raskas matka jo sileänäkin versiona.
– Aidat lisäävät rankkuutta selvästi. Eikä pelkkä aitojen ylittäminen riitä, vaan aitomiseen on löydettävä oikeanlainen rytmi ja juoksun on oltava sulavaa, Sainio kuvailee.
Viimeisillä kymmenillä metreillä jäseniin iskevät kunnon maitohapot, samalla kun loppusijoituksista käydään kovaa kamppailua. Sainio toteaa, että noissa hetkissä sekä fyysisellä että henkisellä puolella on iso merkitys.
– Ne menevät käsi kädessä, mutta kyllä henkinen puoli tuo viimeiset ratkaisevat prosentit. Vaikka kilpakumppani olisi hieman paremmassa fyysisessä kunnossa, hänet on mahdollista voittaa henkisen vahvuuden avulla.
Sainio on voittanut pitkissä aidoissa Suomen mestaruuksia myös useissa eri juniorisarjoissa. Uudelle tasolle hän nousi viime vuonna, kun hän voitti Jerusalemissa 20-vuotiaissa EM-hopeaa.
Monesti menestyksekkäät 400 metrin aiturit ovat varsin pitkiä. 172-senttinen Sainio on yksi esimerkki siitä, että tämä ei ole välttämättömyys. Pituuden puutteen hän kompensoi muilla fyysisillä ominaisuuksilla ja hyvällä tekniikalla. Este tai hidaste ei ollut myöskään se, että Sainio on sairastanut lapsesta asti diabetesta.
Usko näkyy maailmalla
Sainio tietää muutamia uskovia, kotimaisia yleisurheilijoita, mutta hänen mukaansa uskonasiat eivät ole suomalaisurheilijoiden keskuudessa paljon esillä. Hän itse tapaa jutella urheilupiireissä aiheesta lähinnä seuratoverinsa, korkeushyppääjä Daniel Kososen kanssa.
– Jos olemme kisareissuilla kämppäkavereina, saatamme jutella Raamattu-jutuista enemmänkin, toki paljon kaikesta muustakin. Ennen kisoja voimme heittää toisillemme myös netistä löytyviä, pieniä uskonnollisia motivaatiovideoita.
Myöskään Sainion urheilun ulkopuolisessa kaveripiirissä uskonasiat eivät ole laajemmin esillä. Siellä hänen vakaumukseensa suhtaudutaan varsin neutraalisti.
Sainion kokemuksen ulkomaiset urheilijat pitävät uskonasioita suomalaisia selvästi enemmän esillä.
– Esimerkiksi Perun MM-kisoissa tuntui olevan paljon uskovaa jengiä. Kun kokoonnuimme ennen kisajuoksujen alkua calling-roomiin, melkein kaikki tuntuivat rukoilevan tavalla tai toisella. Moni oli kristitty ja joukossa oli myös muslimeja.
Suomalaiseen urheiluelämään hän kaipaa enemmän positiivisuutta ja yksilöllisyyden arvostamista.
– Asioista kannattaisi nauttia enemmän ja rentoa fiilistä tarvittaisiin lisää. Esimerkiksi jenkeissä on normaalia, että urheilijat ovat keskenään erilaisia. Suomessa tässä on myös sukupolvieroja, omassa ikäluokassani asenne on mielestäni rennompi.
Uskoa tulevaan
Nokialainen aloitti tänä syksynä neljännen opiskeluvuotensa Sammon keskuslukiossa Tampereella. Hänen tavoitteensa on päästä ylioppilaaksi ensi keväänä. Osan aineista – muun muassa uskonnon – Sainio kirjoittaa jo tänä syksynä.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hänen tarkoituksensa on jatkaa opintoja urheilemisen ohessa. Yhtenä vaihtoehtona on alkaa opiskella kauppatieteitä avoimessa yliopistossa. Sainio on saanut myös kyselyjä amerikkalaisista urheilupainotteisista yliopistoista.
Päättynyt kausi antoi hänelle paljon uskoa tulevaan.
– Kun nuorissa on maailman huipulla, tietää huipun tavoittamisen olevan mahdollista myös aikuisissa. Ihan heti se ei tapahdu, mutta haluan lähestyä aikuisten kärkeä vuosi vuodelta.
Arvokisojen lisäksi Sainio toivoo pääsevänsä tulevaisuudessa koviin, kansainvälisiin Timanttiliigan kisoihin.
– Urheilussa melkein hienointa on se, jos isojen kisojen myötä pääsee kiertämään maailmaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja olisi tietysti mahtavaa saavuttaa jossain vaiheessa aikuisten arvokisamitali.
