– Kun turvallisuus on uhattuna, ennakoitavuudesta, yhdenmukaisuudesta ja perinteistä tulee tärkeitä arvoja, sanoo Anneli Portman.
– Putinin hyökkäys oli odotettavissa. En odottanut, että se kohdistuisi Ukrainaan, vaan ajattelin, että kohdistuisi ehkä Baltiaan, toteaa Anneli Portman, joka on erikoistunut arvojen, johtajuuden ja identiteetin tutkimiseen historiallisessa kontekstissa.
Portman näkee Neuvostoliiton romahtamisesta 1991 alkaneen kehityskulun, joka on toistunut historiassa aiemminkin. Ensimmäinen maailmansota päättyi Versailles’n rauhansopimukseen, jossa Saksa tuomittiin yksin sotasyylliseksi ja maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Saksan kokema nöyryytys kylvi siemen, joka johti toisen maailmansodan puhkeamiseen myöhemmin.
– Myös Venäjä koki tulleensa nöyryytetyksi, kun Neuvostoliitto hajosi ja oli vain ajan kysymys, milloin se hakisi revanssia. Tämä on käynyt ilmi eri tutkimuksista.
– Lännessä oletettiin, että nyt Venäjällä koittaa demokratian aika ja että kaikki menneet vihollisuudet ja ennakkoluulot puretaan.
Portman kertoo, että Venäjällä ei ole koskaan lakattu esittämästä länttä vihollisena, vaan siellä on järjestelmällisesti ylläpidetty ajatusta meistä ja muista.
– Venäjä ei ole niin hyväntahtoinen ja demokratiaa kannattava kuin mitä lännessä on toivottu, Portman muistuttaa.
Onko sitten Suomessakin oltu sinisilmäisiä suhteessa Venäjään? Portmanin mielestä ei, vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan yllättikin suomalaiset.
– Suomessa on monisatavuotinen kokemus siitä, että uhka tulee idästä eikä lännestä. Meillä ei ole harhaluuloja Venäjästä. Suomi ei ole luopunut yleisestä asevelvollisuudesta ja on koko ajan pitänyt yllä puolustustahtoa.
Arvotutkijan huoli vallitsevassa sotatilanteessa on, että Suomessa asuvia venäläistaustaisia ihmisiä aletaan kohdella kaltoin.
– Putin esikuntineen ja ystävineen ovat vastuussa sodasta, eivät tavalliset ihmiset ja kaikesta vähiten Suomessa asuvat venäläiset. Suuri pelkoni on, että yhteiskunta polarisoituu ja että rasismi ja ennakkoluulot nostavat päätään.
Arvot murroksessa
Sota Euroopassa pistää ihmisten arvoja uuteen järjestykseen. Turvallisuusarvot nousevat tärkeiksi silloin, kun ne ovat uhattuina. Amerikkalaisen psykologi Abraham Maslowin luomassa tunnetussa tarvehierarkiassa tarvepyramidin alimmalla tasolla ovat fysiologiset tarpeet, jotka ovat elintärkeitä ihmisen biologisen selviytymisen kannalta. Heti fysiologisten tarpeiden jälkeen seuraavaksi tärkein tarve on turvallisuus.
– Turvallisuuden kanssa resonoivia arvoja ovat arvot, jotka tuovat ennakoitavuutta elämään. Jos turvallisuus on uhattuna, aletaan kannattaa sellaista valtaa, joka on meillä ja meikäläisillä. Yhdenmukaisuudesta tulee tärkeä arvo ja perinteet arvona nousevat.
Perinteet arvona tarkoittaa, että yhteiskunnassa pyritään kiinnittymään siihen, miten on ennen toimittu. Jollekin se tarkoittaa paluuta uskonnon perinteisiin, toiselle ruokaperinteen vaalimista tai vaikkapa muuttoa lapsuuden paikkakunnalle. Jollekin se voi tarkoittaa paluuta niihin ideologioihin, jotka olivat itselle merkityksellisiä menneisyydessä.
– Jos turvallisuus on uhattuna, suhtaudumme ärhäkämmin siihen, että joku yrittää muuttaa arvojamme. Lähipiiri ja perinteet tulevat tärkeiksi. Ennakoitavuus lisääntyy. Selkeäsanaiset ja vahvat johtajat nousevat.
Luterilaisuuden vaikutukset
Epävarmoina aikoina oma kulttuuri ja uskonto korostuvat. Se ei Portmanin mukaan kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että ne, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta, sen nyt löytäisivät.
– Pohjatyö pitää tehdä paljon ennen kuin kriisi tulee. Ihmiset voivat uskonnon sijaan yhtä hyvin takertua johonkin muuhun turvaa tuovaan traditioon.
Luterilaisuus on kuitenkin syvällä suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa. Tätä tematiikkaa Portman on käsitellyt kirjassa Kaappiluterilainen kansa (Käsitekirjat 2020) yhdessä viiden muun kirjoittajan kanssa.
– Suomen kansan rakenteet ovat syntyneet reformaation tuloksena. Ihmisoikeudet nousevat kristinuskosta.
Luterilaisuus on yhteydessä liberaaliin demokratiaan, kansalaisten väliseen tasa-arvoon ja sananvapauteen.
– Moderniin, demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu, että on erilaisia arvoja, joista neuvotellaan. Yhteiskunta, jossa vain yksi arvo on tärkeä ja jossa on vain yksi tapa, miten asiat voivat olla, on altis diktatuurille. Kriittinen ajattelu, se, että on monta näkökulmaa, edistää vapaita rakenteita.
Puhuu kuin tsaari
Arvotutkija Anneli Portman väitteli valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 2014 aiheenaan vallanpitäjien puheet 1809-2000 ja niistä välittyvät arvot. Kun väitöskirja julkistettiin, siitä kirjoitettu Ylen artikkeli Putin puhuu kuin tsaari noteerattiin laajasti myös kansainvälisesti, vaikka Portman ei väitöskirjassaan edes tutkinut Putinin puheita. Hän on kuitenkin havainnut, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin puheissa on ollut sama kaiku kuin mitä oli Venäjän tsaari Aleksanteri I:n puheissa. Molemmat puhuivat me-muodossa osoittaen puheensa niin kansalle kuin tukijoilleen ja viittasivat puheissaan historialliseen oikeutukseen ja vakuuttivat suojelevansa kansaa vihollisilta. Aleksanteri I:n vihollinen oli Napoleon ja Putinin Yhdysvallat. Muut maat nähtiin puheissa epäluotettavina.
– Kun Putin valtasi Krimin alueen Ukrainalta vuonna 2014, niin puhe, jonka hän piti alueen valtaamisen jälkeen, oli samanlainen kuin mitä Aleksanteri I oli puhunut, otettuaan haltuun Suomen ja Puolan. Molemmissa puheissa kielenkäyttö oli samankaltaista.
Molemmat hallitsijat myös legitimoivat toimintansa Jumalalla, joka on asettanut heidät hallitsijan tehtävään. Anneli Portman on havainnut, että Putinin puheiden englanninkielisissä versioissa asiat sanotaan loivemmin kuin alkuperäisessä puheessa.
– On tyypillistä, että Kreml sanoittaa puheet haluamallaan tavalla, Portman kertoo.
Kehystävät rituaalit
Portman kävi väitöskirjaansa varten yhteensä 355 puhetta läpi. Puheet olivat valtiopäivien avajaispuheita, rukouspäiväjulistuksia ja vuodesta 1935 uudenvuodenpuheita. Tarkastelun kohteena oli viisi tsaaria ja kymmenen presidenttiä.
– Puheet kuvastavat poliittisten päättäjien ja eliitin arvoja, mutta heijastavat myös yhteiskunnan arvoja. Valtion päämies sanoittaa yhteiskunnallisia arvoja, että kaikkihan me olemme tätä mieltä ja juuri tämä on tärkeää.
Puheisiin liittyvät rituaalit ja seremoniat ovat Portmanin mukaan tärkeitä, sillä niiden kautta tehtiin näkyväksi yhteisön arvot ja tärkeinä ja arvokkaina pidetyt asiat. Rituaaleilla kehystettiin se, mikä on tärkeää.
– 1800-luvulla rukouspäiväjulistukset olivat poliittinen dokumentti. Se vähän ärsytti kirkkoa, sillä joku muu kuin kirkko määräsi, mitä julistus sisälsi. Tuohon aikaan kirkot toimivat tärkeinä tietokeskuksina.
Nopea havahtuminen
Kun Suomi oli osa Venäjää, luterilaisia suomalaisia kehuttiin, koska he olivat kilttejä ja tyytyväisiä toisin kuin katoliset puolalaiset. Sitten yhdessä yössä kaikki muuttui helmikuun 1899 manifestin vuoksi.
– Suomalaiset olivat ajatelleet, että tsaari ei ole tietoinen kansan ja tsaarin välissä olevien ilkeiden virkamiehien toimista. Kun helmikuun manifesti julistettiin, Suomesta lähti delegaatio viemään tsaarille viestiä. Tämä ei kuitenkaan ottanut delegaatiota vastaan, vaan lähetti hoviherransa vastaanottamaan delegaation viestin. Siihen tsaari vastasi, ettei ole vihainen suomalaisille.
Kuuliainen kansa havahtui yhdessä yössä ja ymmärsi, ettei tsaari olekaan heidän puolellaan.
– Sortotoimien vastustus ei olisi ollut yhtä voimakasta, jos olisi ajateltu, että tsaari olisi edelleen meidän puolellamme. Se on ollut harhainen käsitys, että hallitsija olisi miehittämänsä maansa ystävä. Myöskin ajatus siitä, että Putinilla olisi lukkarin rakkautta Suomea kohtaan, on naurettava.
