Kritiikitön suhtautuminen uususkonnollisiin virtauksiin on arkea. Hiljaisuuden ystävät markkinoi ”kristillistä joogaa”, joka on jo sanaparina ristiriitainen. Toiminta on rekisteröity nimellä Hiljaisuuden jooga. Sen kerrotaan toimivan Jumalan rakkauden kanavana tässä maailmassa. Kyseinen liike on saanut seurakunnissa kasvavaa jalansijaa. Keskustelin syvällä joogan saloissa eläneen ihmisen kanssa, joka oli tullut kristityksi. Hän sanoutui vakavasti irti hengellisen puolen lisäksi myös joogan ulkoisista harjoitusmuodoista eikä pitänyt niitä harmittomina fyysisinä harjoituksina. Kristilliseen uskoon tulleet joogaajat näyttävät jättävän joogan taakseen.
Keskustelua herätti myös Kirkko ja kaupunki -median (11.8.2022) juttu papista, joka kulkee tarot-kortit papintakin taskussa. Uushenkisissä piireissä, joihin hän on tutustunut, kortit ovat vakiintunut työkalu. Tarot-korttien käyttö on sosiaalisessa mediassa erityisesti nuorten naisten harrastus. Siinä katsotaan tulevaa, mutta nykyhetkessä. Korttien katsominen on ikään kuin meditatiivinen harjoitus. Kortit ovat samanaikaisesti peili ja kiikari, sanotaan. Niillä ei kuulemma ennustella, vaan ne toimivat itsetuntemuksen välineenä. Kuitenkin kortteja nostellen pohditaan, mikä toisi energiaa tai mihin henkilön tulisi kiinnittää huomiota. Aivan tavallisen ennustamisen tavoin kortit kertovat, mikä on piilossa, mikä tuottaa hyvää tai mihin ihminen tarvitsee armoa.
Mihin tarvitaan joogaa, eikö kristillinen rukous perinteineen riitä? Mihin tarvitaan kortteja, kun meillä on Jumalan sana karttana ja kompassina? Miksi eletään, niin kuin elävää Jumalaa ei olisi olemassa. Mihin ihmisiä johdetaan? Jos meillä on elävä Vapahtaja, Jeesus Kristus, eikö hänen luotaan enää löydykään tulevaisuutta tai toivoa?
Samaan aikaan uushenkisyyden nousun kanssa tavalliset seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja kirkon työntekijät kohtaavat enenevässä määrin ihmisiä, jotka ovat törmänneet lähipiirissään tai omassa elämässään pahan vallan todellisuuteen. Jotkut yrittävät auttaa uushenkisyyden sitomia ihmisiä samalla kun toiset kirkon työssä flirttailevat näiden ilmiöiden kanssa. Sitä on todella vaikea ymmärtää.
Kun Luther oli aikansa kokeillut mystiikan virroissa elämistä taivaallisine kokemuksineen, hän oli lopulta lähellä menettää niiden keskellä mielenterveytensä. Hänen mukaansa ihmisen käpristyminen sisäänpäin on sielunvihollisen tavoite. Omasta sisimmästä ei löydy tietä Jumalan luo eikä omantunnon rauhaa. Kun me katsomme Jumalan tekoihin meidän ulkopuolellamme, ristiin, ylösnousemukseen, sanaan ja sakramentteihin – elävään Vapahtajaan, saa Kristus meissä sijaa. Meitä ei kutsuta korttien äärelle, vaan uskollisuuteen Jumalan sanalle.
Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole. (Sak. 10:1-2)
