Nuorena Tapio Pokka piti kristinuskoa mielensairautena. Myöhemmin hän sai kokea, ettei evankeliumi avaudu älyllä, vaan se annetaan.
Jos elämä olisi mennyt niin kuin oululainen pastori ja diplomi-insinööri Tapio Pokka, 60, nuorena miehenä haaveili, hän olisi nyt Nobel-palkittu tiedemies ja tunnustettu New Agen ja uushenkisyyden lähettiläs. Kyllä, hänellä oli kunnianhimoinen visio yhdistää nuo kaksi maailmaa, jotka ovat kuin öljy ja vesi, yhtä huonosti toisiinsa sekoittuvat.
Mutta Pokka oli esirukousten lapsi. Hän arvelee, että äidin vanhemmat rukoilivat hänen puolestaan, millä on ollut iso vaikutus Pokan elämään ja uskoontuloon. Äidin suvussa on ollut kristillistä harrastuneisuutta. Äidin isoisä oli Lapissa vaikuttanut lestadiolainen saarnaaja Juho Keskitalo. Äiti opetti kotinsa perintönä lapsilleen iltarukouksen, vaikka hänelle itselleen uskonasiat kirkastuivat vasta vähän ennen kuolemaa.
– Uskon, että pienetkin asiat, vaikkapa esi-isien rukoukset, kantavat eteenpäin, Pokka sanoo.
Hän tietää, mistä puhuu, sillä hän on ollut lähetystyössä Japanissa, missä ani harvalla on jokin linkki kristinuskoon. Kun menneiden sukupolvien esirukoukset puuttuvat, kristityksi kääntyminen on kivikkoisemman polun takana ja edellyttää usein Jumalan kouriintuntuvaa ihmettä.
Pokan isän puolen suvussa oli jonkin verran kristinuskokielteisyyttä, jopa pakanuutta, kun historiassa mennään riittävän kauas.
– Pokan suku on tullut kauan sitten Norjasta Suomeen. Ajoiko saamelaisen Pokan klaanin viiden veljeksen Suomen puolelle nälkä vaiko poliisi, emme tiedä, Tapio Pokka tarinoi sukunsa historiaa.
– Lapin shamanismia esi-isäni varmaan harjoittivat, mutta kuinka syvästi, siitäkään ei ole tarkempaa tietoa. Kirkonkirjoista heidän kerrotaan kuitenkin löytyvän syytettyinä ja tuomittuina noituuden harjoittamisesta ja porovarkauksista.
Haaveena huuhaan ja tieteen yhdistäminen
Tapio Pokan tiettävästi ensimmäinen omakohtainen kosketus kristinuskon aarteisiin sattui hänen ollessa vasta poikanen. Juuri lukemaan oppinut poika yllätettiin kerran mummilan peräkammarista lukemassa kirjahyllystä löytämäänsä vanhaa fraktuura-Raamattua.
– Pappani oli todennut silloin, että tuosta pojasta tulee pappi.
Niin tulikin, mutta vasta mutkien kautta, sillä teologian opinnot eivät kiinnostaneet kunnianhimoista ja älykästä nuorta miestä. Kristinusko kuului siihen aikaan hänen maailmassaan kategoriaan halveksitut ideologiat. Hänen mottonaan oli, että kristillinen usko on vaaraksi tieteen harjoittamiselle, ja että kristinusko on mielensairaus.
Rippikoulu ei koskettanut Pokkaa. Sitä varten ostettu pieni Uusi testamentti jäi avaamattomana odottamaan oikeaa hetkeä. Sitten Pokan paras ystävä kohtasi kriisin, jonka jälkimainingeissa hän löysi tasapainon ja rauhan seurakunnan yhteydestä.
– Hän suositteli seurakuntaa minullekin ja haastoi mukaan, mutta siinä kohtaa löin liinat täysin kiinni. Sanoin hänelle, että yksikin sana noista asioista, niin ystävyytemme on loppu.
Pokan maailmankuva perustui New Age -ajatteluun, joka sai vaikutteita hindulaisuudesta ja shamanismista.
– Ajattelin, että minusta tulisi hindulais-shamanistinen teoreetikko, joka löytäisi ”tieteellisen” selityksen näkymättömän maailman ilmiöille.
Sekoitususkonnollisen maailmankuvan lisäksi Pokka oli akateemisesti kunnianhimoinen. Lukion jälkeen hän lähti Oulun yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiikkaa, biofysiikkaa ja sähkötekniikkaa.
– Halusin olla henkilö, joka yhdistäisi nämä maailmat: huuhaata ja tiedettä.
Evankeliumi ei avaudu älyllä
Pieni, rippikoulua varten hankittu Uusi testamentti kulki muuttotavaroiden mukana Pokan lapsuudenkodista Rovaniemeltä Ouluun.
– Ensimmäinen opiskeluvuosi oli hyvin intensiivinen ja sen vastapainona halusin rauhoittua ja päästää aivoni vapaalla. Otin tavakseni lukea Uutta testamenttia joka ilta.
Yksi kimmoke lukemiseen oli kyetä haastamaan eräs nuori ihminen, joka oli siteerannut Pokalle Raamattua.
– Lainauksen sisältö oli minulle täysin hepreaa. Ajattelin, että jos siinä on jokin järki, otan selvää siitä. Päätin lukea Uuden testamentin läpi, jotta saatoin laittaa toiselle jauhot suuhun.
Kun Pokka oli päässyt Uuden testamentin loppuun, hän joutui tunnustamaan, ettei ymmärtänyt lukemaansa.
– Einsteinin suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka olivat sentään helposti ymmärrettäviä Uuteen testamenttiin verrattuna. Aloin lukea sitä uudestaan, enkä edelleenkään ymmärtänyt, Pokka kertoo.
Uusi testamentti loisti kuin timantti, mutta oli täydellisen suljettu, eikä Pokalla ollut mitään keinoja avata sitä. Hänestä tuntui nöyryyttävältä, ettei halvalle paperille painetusta kirjasta saanut otetta.
Vähitellen Pokka alkoi käsittää, että Raamattu kertoo persoonasta.
– Tajusin, että Jumala on olemassa ja että minä ja hän olimme vastakkain, eri puolilla. Tajusin, että jos ei ole suhdetta Jumalaan, käy huonosti, kun ihminen kuolee.
Usko annettiin
Niinä kuukausina, kun Pokka otti selvää Raamatusta, hänen New Age -maailmankuvansa poksahti rikki kuin jättimäinen saippuakupla, eikä mitään jäänyt jäljelle.
– En voinut enää uskoa sielunvaellukseen. Alkoi tuntua uhkaavalta, että on vain tämä yksi elämä. Ymmärsin, että Raamatun mukaan onkin viimeinen tuomio. Kauhistuin, että jos nyt kuolisin, olisin tuomittu kadotukseen. Oli kysymys vakavista asioista.
Kuolemanpelko alkoi hallita opiskelijapojan elämää. Vaikka hän kuinka yritti vastustaa kristinuskoa, jota oli pitänyt mielisairautena, hän ei voinut muuta kuin tunnustaa, että se oli ainoa tie eteenpäin.
Yllättäen eräänä iltana, kun hän jälleen yritti lukea Raamattua, hänen silmänsä avautuivat ja palaset loksahtivat paikoilleen.
– Usko annettiin minulle ikään kuin ulkopuolelta. Silmäni avautuivat ja kaikki ahdistus oli poissa.
Poissa oli myös aikaisempi uravisio.
– Siinä hetkessä tajusin, että tieteellinen ura, jota olin aikonut rakentaa, oli nyt historiaa ja että tulen tekemään elämäntehtäväni kristinuskon parissa ja että se ei tapahdu täällä Suomessa.
Tapio Pokka oli kutsuttu lähetystyöhön, vaikka hän ei tuntenut koko sanaa vielä tuolloin. Ennen lähetystyöhön lähtemistä hän valmistui diplomi-insinööriksi ja työskentelikin jonkin aikaa tutkimusinsinöörinä Nokialla.
Eräänä kesäkuisena iltana firman laboratoriossa työkutsumustaan pohtiessaan hän päätyi valinnan paikalle. Vaakakupissa oli kaksi suuntaa: tehdä merkittävä ura tekniikan ja tieteen parissa tai voittaa yksittäinen sielu jossakin tuntemattomassa maassa Kristukselle.
– Yhden ihmisen sielu painoi vaakakupissa enemmän. Jos voit auttaa yhtä ihmistä löytämään tien pimeydestä valkeuteen, elämälläsi on suurempi merkitys kuin kaikella maailman menestyksellä. Aika pian tuon oivalluksen jälkeen irtisanouduin ja lähdin opiskelemaan papiksi.
Japanin korkeakouluvuodet
Kun Tapio Pokka oli 18-vuotias, häneltä kysyttiin eräässä lehtihaastattelussa, mikä hänestä tulee isona. Hän oli vastannut, että menee urallaan niin pitkälle kuin ikinä pääsee. Se sitten toteutuikin lähes kirjaimellisesti, kun Tapio ja hänen vaimonsa Säde Pokka päätyivät lähetystyöhön Japaniin noin 10 000 kilometrin päähän Suomesta. Vuonna 1985 avioitunut pariskunta kävi lähetyskurssin vuonna 1990 Raamattuopistolla.
– Seurustelun alussa kysyin Säteeltä arasti, että oletko koskaan ajatellut sellaista uraa kuin lähetystyö. Hän vastasi, että oli ajatellut ja totesi, ettei yksinään lähtisi, mutta että minun kanssani voisi lähteä minne tahansa.
Japanissa Pokat tekivät seurakunta-, opiskelija- ja sielunhoitotyötä. Tapio Pokka luonnehtii noin kymmenen vuoden ajanjaksoa Japanissa korkeakouluksi hengelliseen työhön ja ihmisenä kasvuun.
– Raskaita vuosia sinänsä, mutta hyvin monivaiheisia. Jumalan todellisuus, persoona ja teot tulivat äärimmäisen selväksi toisenlaisessa maailmankolkassa ja rukouksen merkitys kirkastui.
Hän muistuttaa, että lähetystyö ei ole soolosuorituksia eturintamassa, vaan yhteistyötä rukoilevien lähettäjien kanssa.
– Palasimme Japanista vuonna 2003. Lähetyselämä Japanissa jätti lähtemättömän jäljen. Kielitaito säilyy elämän loppuun asti.
Japanin tuntemusta Tapio Pokka hyödyntää nykyisessä tehtävässään Lähetysyhdistys Kylväjän työaluevastaavana, jonka alueisiin kuuluvat Japanin lisäksi Burjatia, Jakutia ja Mongolia.
Rakkaita harrastuksia
Jumalan valtakunnan työhön voi osallistua myös harrastusten kautta. Puolisoiden yhteisenä harrastuksena Tapio ja Säde Pokka ovat voineet pitkään palvella Kellonkartanossa, joka on Suomen Raamattuopiston Säätiön omistama toimintakeskus ja kappeli Oulussa. Siellä Säteen vastatessa lasten ja nuorten toiminnasta Tapio on koordinoinut jumalanpalvelustoimintaa ja Raamatun opettamista pian 20 vuotta.
Tapion toinen rakas harrastus on kristillisen kasvatuksen parissa.
– Kun palasimme Japanista Suomeen, innostuimme muutamien henkilöiden kanssa ideoimaan Ouluun kristillistä peruskoulua. Se lähti omankin perheen tarpeista.
Tapio ja Säde Pokan kolme poikaa ovat kaikki jo aikuisia, diplomi-insinöörejä, ja heistä kaksi tahoillaan naimisissa. Oulun kristillinen koulu ei ehtinyt aloittaa toimintaansa heidän ollessa kouluikäisiä.
Oulun kristillisen koulun toiminta alkoi vuonna 2009. Tapio on toiminut pitkään koulun hallituksen puheenjohtajana, lisäksi hän opettaa vapaapäivinään yläkoulussa uskontoa. Säde Pokka on koulussa luokanopettajana. Oulun kristillisen koulun ja päiväkodin rakennuttamat uudet hirsirakenteiset tilat Oulun Toppilansaaressa otettiin käyttöön elokuussa 2021.
– Kristityt voivat toimia ammattikasvattajina ja levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua. Vielä ei ole aika sulkea kirkkoa, seurakuntia tai herätysliikkeiden seuratupia. Ei ole aika lyödä hanskoja tiskiin. Meillä on käsittämättömän paljon mahdollisuuksia olla palvelemassa Jumalaa, Tapio Pokka muistuttaa.
Hän kertoo, kuinka hänelle tuottaa iloa nähdä, kuinka kuivasta maaperästä nousee pieni verso, Jumalan antama elämä.
– Tämä Elämä ulottuu kaikkein karuimpiin ja kaikkein suljetuimpiin maailman kolkkiin ja kansojen keskuuteen. Minunkin elämäni lukittujen ovien taakse Kristus tuli.
