On sanottu, että armon kirkastuessa myös luomakunta alkaa julistaa Jumalan kunniaa. Ennen sitä ei nähdä Jumalan kädenjälkeä elämän tai luonnon ihmeissä tai elämänmuotojen käsittämättömässä järjestyksessä. Ennen sitä kaikki on sattumaa, tyhjästä syntynyttä ja varsinaista tarkoitusta vailla.
Kun Jumala osoittautuu eläväksi, asiat alkavat löytää selityksensä. Jumala on luonut olemattomasta olevaa, oman hyvän suunnitelmansa ja tarkoituksensa synnyttämänä. Maailmankaikkeus on Jumalan taidetta ja elämä ylistää olemassaolollaan Luojan kunniaa.
Jumala ei ainoastaan luonut maailmaa ja elämää, vaan hän myös ylläpitää sitä. Kolmiyhteinen Jumala oli jo luomisessa läsnä. Jeesuksesta sanotaan: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. (Kol. 1:15-17)
Raamatussa kerrotaan, kuinka ennalta oleva (pre-eksistenssi) Jeesus osallistui maailman luomiseen ja hänen ilonaan olivat ihmislapset. Sananlaskuista, luvusta 8: ”Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset. ´Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee´.” (Sananl. 8:27-32) Ajan käsittein kuvattiin Jumalan ihmettä.
Pyhä kolmiyhteinen Jumala loi ihmisen ja antoi meille elämän. Hän punoi meidät äitimme kohdussa ja teki meistä sellaisia, kuin me olemme. Pieninkään luumme tai vähäisimmältäkään näyttävä ominaisuutemme ei ole Herraltamme salassa. Hän piirsi meidät käteensä ja loi meidän päivämme, ennen kuin ensimmäinenkään niistä oli tullut. ”Luotujen päivien” ajan me toteutamme meille annettuja lahjoja Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. Lahjoille luodaan paikka ja aika niiden toteuttamiseen.
Muistan, kun vuosikymmeniä sitten luin piispa Elis Gulinin kirjaa, jossa hän pohti aikansa kiperää kysymystä. Nimittäin jos urheilija tai taitelija tuli uskoon, häntä saatettiin kehottaa jättämään harrastuksensa ja keskittymään hengellisiin asioihin. Gulin kirjoitti painavasti, että jos Jumala on antanut taiteilijalle lahjan, hän saa täydellä sydämellä harjoittaa sitä eikä hänen pidä jättää lahjaansa käyttämättä tai harjoittaa sitä vain puolisydämisesti. Kun taiteilija on työssään, hän toteuttakoon luovuuttaan niin kuin vain ikinä osaa.
Maailma on luotu ihmisen iloksi, ihminen Jumalan. Luonnon lahjoista ja elämän kauneudesta saa iloita ja nauttia. Saa jakaa luotuisuuden ilon muiden kanssa. Tehtävämme on viljellä ja varjella maailmaa, pitää huolta lahjasta. Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.
