Sylvi Pehkonen meni vuonna 1964 käymään Ruotsissa ja on sillä reissulla edelleen. Hän on levittänyt paikallisessa lähiradiossa evankeliumia yli 30 vuoden ajan.
– Niin milloin minä jäinkään eläkkeelle, esikoulun opettajana työskennellyt Sylvi Pehkonen kysyy mieheltään Sulolta.
– Kyllä siitä tulee jo 20 vuotta, he päättelevät.
Suomessa oli 1950-luvulla pulaa työpaikoista, ja Sylvi Pehkosen sisaruksia oli lähtenyt maailmalle etsimään elantoa. Heitä päätyi Ruotsiin, jonne Sylvi meni heitä tapaamaan vuonna 1964. Vähän aiemmin hän oli Suomessa tutustunut Suloon, mutta heidän tiensä olivat Ruotsiin lähtemisen yhteydessä eronneet.
”Eiköhän me joskus vielä tavata”, oli Sylvi sanonut Sulolle.
Sulon äiti oli muuttanut sattumalta samalle seudulle, minne Sylvi matkusti, Länsi-Ruotsin Boråsiin. Niinpä Sulon ja Sylvin tiet kohtasivat uudelleen. He törmäsivät toisiinsa sattumalta kadulla ja päättivät, että eivät enää eroa.
Sanaa kasetille
Sylvi ja Sulo Pehkonen kuuluvat Ruotsissa toimivaan suomenkieliseen evankeliumiyhdistykseen, jonka lyhenne on RSLEY. Se on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) toimintaa Ruotsissa.
Halu julistaa evankeliumia johdatti Sylvin jo 1980-luvulla paikallisen lähiradion eli Borås Närradion työyhteyteen. Kyseessä on paikallisradio, jonka taustalla on monia yhdistyksiä. Sylvi ja Sulo ystävineen tekevät radioon kristillistä ohjelmaa.
– Aluksi meitä oli seitsemän vuorotellen tekemässä ohjelmaa, joka lähetettiin sunnuntaisin. Äänitimme ohjelmat itse kotona kasetille. Sitten menimme sen kasetin kanssa radiostudioon ja teimme juonnot, Sylvi kertoo.
– Otimme puheita Sleyn tapahtumista ja lähetimme niitä.
Kahtena päivänä viikossa
Tekniikka on muuttunut niistä ajoista, ja nyt kaikki voidaan tehdä tietokoneella kotoa käsin.
Suomalaisten kristittyjen radiojulistajien porukka on kutistunut seitsenhenkisestä nelihenkiseksi. Tekijöinä ovat Sylvin ja Sulon lisäksi paikalliset suomalaiset Meeri Hihnala ja Aulikki Kaikkonen.
Suomalaisporukan tuottamaa ohjelmaa tulee kahtena päivän viikossa.
– Lauantaisin kello kuudelta tulee musiikkipainotteinen Evankeliumia sanoin ja sävelin -ohjelma, ja sunnuntaiaamuisin Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen, jonka jälkeen tulee Evankeliumin ääni -ohjelma.
Evankeliumin ääni -ohjelmassa kuullaan raamattuopetuksia, hengellistä musiikkia ja saarna, jonka Sylvi ja Sulo ja kumppanit pyrkivät haalimaan kyseisen pyhän aiheesta.
– Välillä itsekin luetaan Raamattua ja puhutaan.
Ei kuulu!
Vapaaehtoisvoimin toteutettu työmuoto on tekijöiden korkeasta iästä huolimatta jatkunut tähän päivään asti.
– Niin kauan tehdään kuin jaksetaan, Sylvi kertoo.
– Niin kauan kuin henki pihisee, Sulo täydentää.
Motivaationa on evankeliumin eteenpäin vieminen.
– Monta kertaa on ajateltu, jaksaako sitä vielä, kun tekniikka on muuttunut. Moni on lopettanutkin kokiessaan, ettei enää osaa. Mutta haluamme välittää ilosanomaa. Maailma alkaa olla sellainen, ettei enää tiedä, miten saisi ihmisille vietyä sanaa.
– Välillä, kun lähetyksissä on ollut häiriöitä, tulee heti valituksia, että ei kuulu, ei kuulu!
– Ja jos olemme uhanneet lopettaa, ihmiset sanovat, että yrittäkää nyt, laittakaa vaikka uusintoja. Että me tarvitaan tätä.
– Ja joka lähetyksen jälkeen tulee puhelimeen viestejä, että kiitos hyvästä ohjelmasta. Se kannustaa jatkamaan.
Sylvi jatkaa, että Boråsissa asuu paljon iäkkäitä kristittyjä, jotka eivät pääse enää kirkkoon eivätkä osaa käyttää nettiä.
– Radio on heidän ainoa keinonsa kuulla Jumalan sanaa.
Oikeus kuulla evankeliumi
Pehkosten ja kumppaneiden työlle paikallisradiossa ei tällä hetkellä ole tiedossa jatkajia. Huolta herättää myös suomen kielen katoaminen alueelta.
– Katsotaan kuinka kauan täällä lähiradio jatkuu. Lapset ruotsalaistuvat, vaikka he osaavatkin suomea.
– Meillä on kaksi lasta ja kuusi lastenlasta ja kuudes lapsenlapsenlapsi on tulossa. Kaikki heistä asuvat täällä lähellä. Keskenään puhumme suomea. Lapsille puhumme suomea, mutta he vastaavat ruotsiksi. Lapsenlapsetkin osaavat suomea, mutta lapsenlapsenlapsille pitää puhua ruotsia.
Pehkosten lähetysnäky on se, että ”kaikilla on oikeus kuulla evankeliumi”.
– Maailma on aika surkean tuntuinen, mutta me haluamme viedä eteenpäin ilosanomaa. Että ei tarvitse pelätä. Taivaan Isä huolehtii, kun me uskomme häneen ja rukoilemme. On niin paljon sotaa ja kaikkea, mutta kyllä Herra pitää huolen, kun pysymme hänen sanassaan.
Pehkoset järjestävät Boråsissa myös lähetyspiiriä.
– Se pidetään joka toinen lauantai. Kahvikolehti menee lähetykselle. Meillä on myös Keniassa kummilapsi, jota tuemme. Sellainen opettajakoulua käyvä ihminen Matongossa. Ja kummilähetti Virossa. Hän on pappina siellä, Sylvi kertoo.
– Lisäksi laulamme Sulon kanssa RSLEY:n kuorossa, jossa olen ollut mukana siitä asti, kun muutin Ruotsiin. Sulo toimii toisinaan maallikkosaarnaajana ja me molemmat olemme kirkkoväärteinä suomalaisessa jumalanpalveluksessa joka toinen pyhä, Sylvi selostaa eläkeläisten aktiivista elämää.
Petri Vähäsarja
