Kysymykseen vastaa Suomen Raamattuopiston julistustyön johtaja Petri Kortelahti
Jeesus opetti rukoilemaan: ”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Asiayhteydessään koko Herran rukous on korjausliike julkiseen ”tekopyhyyteen” ja ”tyhjänhokemiseen”. (Mt. 6:5-13) Näin saamme luottaa, että kahdenkeskinen anteeksipyyntömme on siis Isälle mieluinen ja sitä onkin sanottu ainoaksi rukoukseksi, johon Hän vastaa aina myöntävästi. Ja aivan kuten pyydämme ”jokapäiväistä leipäämme”, saamme turvata Jumalan armoon Kristuksessa päivästä päivään. Samalla kun pyydämme syntejä anteeksi, pyydämme myös voimaa elää oikein. Mutta tarvitaanko rippiä? Eli mehän voimme tunnustaa syntimme myös papin tai muun sielunhoitajan läsnä ollessa ja hän julistaa meille synninpäästön. Se ei ole kuitenkaan uhka, vaan mahdollisuus: lääke, jos muuten en saa omantunnon rauhaa. Mutta mikäli mahdollista, meidän tulee pyytää anteeksi myös niiltä ihmisiltä, joita vastaan olemme rikkoneet. Se voi tuntua mahdottomalta, mutta Jumala antaa siihenkin voimaa.
