Kuten lähes kaikille, vuosi 2022 oli kirjailija-terapeutti Tommy Hellstenille vaativa.
– Se oli myös intensiivinen ja merkittävä, hän lisää.
Hänen uusin kirjansa Olemisen voima julkaistiin. Se käsittelee johtamista ja vaikuttamista.
– Meillä on myös rakenteilla talo Loviisan asuntomessuille.
Hellsten on tehnyt terapeutin työtä 45 vuotta. Siinä häntä inspiroi ennen kaikkea läsnäolo.
– Se, kun on läsnä, eikä aio mitään. Kuuntelee vain, ja sitten kuulee. Kuuleminen vie heti sinne, mistä on kunkin ihmisen kohdalla kyse. Ei tarvitse tehdä kovin paljon hakuammuntaa.
– Pohjana kuuntelemiselle on läsnäolon tila. Kuuleminen syntyy siitä.
Hellsten kuvailee hieman mystiseen sävyyn kehittymistään terapeuttina.
– Olen tietoinen, eikä minulla ole pelkoja ja riittämättömyyttä, sellaista, mitä oli aiemmin. Se tarkoittaa, että voin olla levollisesti läsnä. Silloin rupeaa myös kuulemaan.
Onko se uteliaisuutta?
– En sanoisi sitä uteliaisuudeksi. Läsnäolon tila on erikoinen, koska siihen tulee sellainen intuitiivisuus, intensiteetti ja valppaus. Siitä seuraa korkeampi kuuleminen.
– Se on edellytys sille, että jaksan tehdä tätä työtä.
”Olen itselleni läsnä”
Terapiaistunnossa kahden ihmisen vuoropuhelu synnyttää Hellstenin mukaan jotakin näitä kahta ihmistä suurempaa.
– Jos haluaisi käyttää uskonnollista kieltä, tunnen sen niin, että Kristus minussa kuulee ja on läsnä. Sitä voi kutsua myös Pyhän Hengen toiminnaksi.
Itse Hellsten ei enää käy terapiassa. Aikoinaan hän kävi monen vuoden ajan.
– En enää koe sille tarvetta. Olen itse itselleni läsnä.
Hengellinen elämä on Hellstenin elämässä kaiken pohjana.
– Se antaa merkityksen itselleni ja elämälle. Hiljennyn joka aamu vähintään tunnin. Rukoilen ja meditoin. Siinä syntyy kokemus dialogista itseäni korkeamman kanssa. Se dialogi siirtyy mukanani päivään tietoisuutena.
– Pyrin myös joka päivä nukkumaan päiväunet. Se on minulle suurta nautintoa, Hellsten kertoo.
Haastatteluhetkellä Hellsten on juuri jäämässä lomalle. Hänelle on tärkeää, että lomalla kaikki on ennalta suunnittelematonta.
– Silloin saan olla rauhassa. Mikään ei vie minua mihinkään. Nautin siitä, etten tee mitään. Melko paljon olen lomalla yksin. Olen 35 vuotta purjehtinut, mutta nyt myin veneeni taloprojektin johdosta.
Rakkaudella räätälöity
Kokenut terapeutti ei ole itsekään ihmisenä valmis. Hellsten kuvailee elävänsä päivittäin ”intensiivisessä oppimisprosessissa”.
– Siinä minua kuljetetaan. Ehkä se on sama kuin mitä Paavali sanoi, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Kaikki tulee osaksi suurempaa suunnitelmaa.
– Eihän sitä kärsimyksessä ymmärrä. Silloin ei näe mitään mielekästä. Mutta kun elää riittävän pitkään siinä ymmärryksessä, että kaikkia kokemuksia käytetään hyväksi, on tullut kyky ymmärtää vaikeat asiat merkityksellisinä. Elämä on meille rakkaudella räätälöity vastoinkäyminen. Ei se tarkoita, että koko ajan olisi surkeaa tai kurjaa. Mutta se tarkoittaa, että kaikki on tärkeää, Hellsten pohtii.
Hän puhuu jatkuvasti ”tietoisuudesta”. Sellaisten ihmisten lähellä on kuulemma helppo olla, jotka ovat ”aidosti ja tietoisesti läsnä”. Mitä se tietoisuus sitten on? Sitäkö, että tuntee itsensä hyvin?
– Se on todellisuudessa elämistä, että ei elä varjojensa kahlitsemana. Varjot nousevat menneisyydestä ja vääristävät. Tietoisena olet se, mikä olet, ja annat muiden olla, mitä ovat, Hellsten määrittelee.
Hän myöntää tarvitsevansa jatkuvasti Jumalan rakkautta.
– Jos en ole rakkaudessa, pelkään kaikkea. Ilman Kristus-yhteyttä olen heti kauhussa. Se on minulle annettu lahja ja toisaalta piikki lihassa.
Se on myös mahdollistanut toimimisen terapeuttina.
– Oma hätäni on ollut riittävän suuri. En tee koskaan asioita ylemmyydestä käsin, vaan ihmettelen asioita. En opeta ihmisiä, koska minulla ei ole varaa opettaa ketään, Hellsten toteaa.
Käsittämätön ilmiö
Hellsten kertoo haaveilevansa siitä, joka hänellä ilmeisesti jo on – sisäisestä rauhasta.
– Että tunnistan Kristuksen läsnäolon ja olen levollinen. Koen, ettei ole hätää. Jos minulla on kaikki, mutta ei sisäistä rauhaa, minulla ei ole mitään. Mutta jos minulla on sisäinen rauha, minulla on kaikki, vaikka ei olisi mitään.
– Väylä rauhaan kulkee tietoisuuden kautta, koska tietoisuus synnyttää vapauden. Tietoisuus on totuutta. Jeesus sanoi, että totuus tekee vapaaksi, Hellsten tuumii.
Kaikista mahdollisista henkilöistä Hellsten tapaisi mieluiten juuri Jeesuksen.
– Hänen persoonansa, tekonsa ja sanansa on niin käsittämätön ilmiö. Sellaista ei ole aiemmin ollut missään, eikä varmaan tule olemaankaan. Hän on uskomaton koostumus ihmisyyttä ja jumaluutta. Hänen kanssaan ei voi muuta kuin olla hiljaa, ja yrittää ymmärtää edes jotakin.
– Kaikki kalpenee hänen rinnallaan. Hyvin harva ymmärsi, mitä hän puhui, koska ihmisen tietoisuus ei yltänyt siihen. Siksi hän sanoi ristillä, että Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät, Hellsten siteeraa.
Asettuminen murheen laaksoon
Näinä ahdistuksen aikoina olisivat terapeutin vinkit kalliit. Mitä Hellsten sanoisi niille, joita pelottaa tulevaisuus?
– Vinkki, jonka annan on tosi vaikea. Se näyttää niin helpolta, mutta ei sitä ole. Kun ahdistaa ja pelottaa, pitäisi hakeutua rakkauteen, Jumalan läsnäoloon.
– Niin kauan kuin ihminen yrittää löytää onnea olosuhteista, hän ei löydä, koska mitään pysyvää täällä ei ole. Vaikeuksien pitäisi johtaa sen ymmärtämiseen, että elämään kuuluvat aina myös pelko ja kauhu. Vasta sitten, kun katsoo niiden ohi ja yli, oppii asettumaan tähän murheen laaksoon.
Vastoinkäymiset eivät Hellstenin mukaan tule ”meitä kiusaamaan” vaan opettamaan.
– Ihminen yrittää selviytyä ja luoda olosuhteita, jotka miellyttäisivät häntä. Hän ei ymmärrä, että olosuhteet ovat jo nyt oikeat. Kyse on siitä, miten suhtaudun niihin olosuhteisiin, jotka nyt ovat. Se ei kuitenkaan ole ihmisille helppoa, koska näyttää siltä, ettei ole mitään muuta kuin se, jonka keskellä elämme. Umpikujassakin ihminen hakkaa päätä seinään ja sanoo, että seinä on väärässä paikassa.
– Sen sijaan, että hän pysähtyisi ja ymmärtäisi oman voimattomuutensa ja katsoisi ylöspäin. Se on ainoa mahdollinen suunta umpikujassa, Hellsten toteaa.
