Suomalaiset maatilat ovat vaikeassa tilanteessa, koska tuotannosta on tullut liian kallista. Nyt kysellään, onko seuraavalla sukupolvella rohkeutta jatkaa vanhempiensa töitä. Kristityt viljelijät ammentavat toivonsa Jumalan sanoista Nooalle: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu”.
Valkealassa asuva Mikko Mattila on kasvanut maanviljelijäksi. Hän otti vanhempiensa tilan hoitaakseen yli 20 vuotta sitten. Myös Mattilan puoliso työskentelee samalla perhetilalla, ja viisi lasta auttelevat mukana.
– Tuotamme maitoa, eli meillä on lypsykarjaa. Lisäksi tietysti kasvatetaan nuorkarja, josta tulee jatkossa lehmiä meille. Pellolla viljelemme nimenomaan karjan ruokintaa varten, Mattila kertoo.
Tyypillisen työpäivän pituus on ”kellon ympäri”. Työpäiviä on viikossa seitsemän. Karja on hoidettava sunnuntainakin.
– Aamulla aikaisin lähdetään navettaan. Kesäaikana sitten peltotöihin. Usein on myös koneenkorjausta, rakentamista ja paperitöitä. Käytännössä se on niin, että aamulla navettaan ja illalla navettaan ja välissä kaikki muu elämä.
– Navetassa ruokitaan, lypsetään, juotetaan vasikoita ja kuivitetaan eli pannaan karsinoihin turvetta ja olkia, Mattila selostaa.
Kuilu kasvaa
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaikki maataloudessa alkoi kallistua, mutta kehitys alkoi jo aiemmin, oikeastaan Krimin miehityksestä 2014.
– Yhdessä yössä Venäjä meni kiinni ja maidon hinta putosi. Monet tilat joutuivat ahdinkoon.
– Kustannukset ovat nousseet jo pitkään. Tällä hetkellä energia on kaikkein pahin. Polttoaineet ja sähkö. Tämä taas nostaa kaikkea muuta, kuten kuljetuskustannuksia. Lannoitteiden hinnat ovat todella korkeat, ja se tulee suoraan niskaan. Toisaalta on hyvä, että viljan hinta nousee. Se auttaa viljelijää, mutta se kostautuu karjatilalla, kun joudutaan ostamaan rehua, Mattila kertoo.
Ruuan hinta on noussut kaupoissakin reilusti, mutta ei läheskään niin paljon kuin ruuan alkutuotannon kustannukset.
– Kuilua tuotteen hintaan tulee koko ajan lisää, Mattila sanoo.
Viime keväänä hallitus myönsi maataloudelle 300 miljoonan euron tukipaketin Venäjän hyökkäyksen vaikutusten vaimentamiseksi, mutta ainakaan Mattilan tilalla se ei ole vielä pahemmin näkynyt.
– Ei muuten kuin energiaveron palautuksena.
”Lihankäytön ennuste korkea”
Taloudellisten vaikeuksien lisäksi viljelijät painivat myös imagohaasteiden kanssa. Media rummuttaa ilmastotekoja ja lihankulutuksen vähentämistä. Karjankasvattajat ovat huonossa huudossa.
– Näen median toiminnassa paljon valhetta.
– Se porukka, joka siirtyy oikeasti vegepuolelle, on todella pieni. Lihankäytön ennuste on jatkossakin korkea. Tilanne on menossa sellaiseksi, että lihantuotanto putoaa ja siksi lihan hinta nousee.
Mattila kyllä myöntää, että ”asennepuoli” saattaa joskus vähän masentaa.
– Yleinen ilmapiiri säteilee alaamme. Tässä tehdään aina vuosikymmeniksi päätöksiä, kun suunnitellaan maatilan elämää. Jatkajien saanti tälle alalle on kysymysmerkki. Siinä on pahin ongelma tällä hetkellä. Jos nuori polvi puuttuu, mistä saadaan jatkajat?
Toivonsa Mattila ripustaa Raamatun sanaan. Tarkemmin sanoen siihen, mitä Jumala lupasi Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen. Hän lupasi, ettei ”kylvö ja korjuu” lakkaa ennen maailmanloppua.
– Mutta kyllä tässä saa laskujen kanssa olla tarkkana, että mitä ostetaan. Ei minulla esimerkiksi ensi vuoden lannoitteita ole vielä ostettu.
Viljelijä kertoo viljelijälle
Mikko Mattila toimii Kristityt viljelijät ry:n varapuheenjohtajana. Hän oli mukana perustamassa yhdistystä vuonna 2017.
– Toimintaa oli aloitettu Pohjanmaalla jo ennen sitä. Joukko uskovia viljelijöitä kohtasi ja kokoontui rukoilemaan ja keskustelemaan.
Jäseniä on ”sadan ja kahdensadan välistä”, ja postituslistalla on joitain satoja lisää. Väkeä on kaikista tuotantosuunnista: viljan ja kasvien viljelijöitä sekä karja- ja sekatilallisia. Järjestö on yhteiskristillinen.
– Näky on siinä, että jos joku on uudestisyntynyt kristitty, hän tahtoo kertoa Jeesuksesta eteenpäin. Ja kukas sen viljelijälle paremmin kertoo kuin toinen viljelijä.
Paikallisryhmiä on ympäri Suomen. Yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä pidetään useimmiten suurempi valtakunnallinen tapahtuma.
– Viljelijät jakavat todistuksia ja raamattuopetuksia pidetään, Mattila kertoo.
Onko loppu lähellä?
Hän jatkaa, että työssä ja kaikessa elämässä on tärkeintä ”kokonaisvaltainen Jumalaan turvaaminen ja luottaminen”.
– Ei elämää ja työtä voi erilleen laittaa. Kaiken pitää kuulua Jeesukselle. Tiloillahan on paljon ajallista rakentamista, mutta kun katsoo, mitä ihmiselämästä jää, niin iankaikkisuus se on. On oltava valppaana, että on oikeasti Jeesuksen oma, että tietää mihin on menossa.
– Varmaan tässä nykyisessä tilanteessa tarvittaisiin sellaista pientä tsemppaamista, että viljelijät jaksaisivat. On hyvä muistaa, kun mennään pöytään, että joku on tehnyt työtä sen ruuan eteen. Jumala on se joka kasvun antaa, mutta töitä täytyy tehdä.
Mattila kertoo, että Kristittyjen viljelijöiden keskuudessa ovat olleet viime aikoina pinnalla lopun ajat.
– Että mitä aikaa me oikeasti elämme. Kuinka lähellä Jeesuksen paluu on? Alallamme on aika hauska tasapainoilla tämän asian kanssa, kun tehdään investointeja pitkällä tähtäimellä. Kuinka loppumetreillä ollaan?
Mitä luulet?
– Emmehän me aikoja ja päiviä tiedä. Taivaan Isä sen tietää. Mutta merkit ovat kovat, rajusti tapahtuu asioita. Voi tässä oman eliniän aikana jo tullakin se hetki, että Jeesus palaa. Mutta toisaalta täytyy elää tätä hetkeä, jossa nyt ollaan, Mattila vastaa.
MTK:n asiantuntija: ”Ruokakriisin ainekset kasassa”
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton vilja-asiamies Max Schulman katsoo, että rahanjako Suomen elintarvikeketjussa on pielessä.
Maataloustuottajien tilanne vaikeutui erityisesti korona-aikana, eikä ole sen jälkeen ”millään tavalla parantunut” sanoo Max Schulman.
– Jo näitä ennen on ollut paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet viljelijöihin. Suomessa esimerkiksi syyllistetään viljelijöitä aika pahasti. Ympäristöasioiden vuoksi ja sen vuoksi, että pidetään eläimiä ruuaksi. Lihaa ei pitäisi syödä. Siksi paine on kova.
– Nämä asiat painavat alkutuotantoa ja siten myös viljelijöitä sekä heidän perheitään. Olen niitäkin juttuja kuullut, että viljelijöiden lapsia kiusataan koulussa siitä, että kotona on eläimiä.
– Toinen asia on raha. Viljelijän on ollut vaikea päästä määräämään siitä hinnasta, jonka hän omasta tuotteestaan saa. Ketjun sisällä toimiva rahanjako on koko ajan heikentynyt, kun katsotaan alkutuotantoa.
Heikentyminen johtuu Schulmanin mukaan osittain lainsäädännöstä.
– Kilpailulainsäädännössä viljelijä samastetaan suoraan isoon toimijaan.
– Lisäksi viljelijöiden neuvotteluasema on heikko, eikä sitä olla viimeisien kymmenien vuosien aikana pystytty parantamaan, vaikka muualla yhteiskunnassa on pystytty nostamaan elintasoa, Schulman sanoo.
Eräs suuri huolenaihe liittyy hänen mukaansa koko maatalouden tulevaisuuteen Suomessa. Sitä varjostaa kaupunkien ja maaseudun välinen vastakkainasettelu.
– Periferia-alueiden kehitys on jäänyt jälkeen ja palvelut heikentyneet. Ei ole varmuutta, uskaltaako seuraava sukupolvi ottaa tilat haltuunsa.
Schulman kertoo, että maatiloja on mennyt viime aikoina konkurssiin ”ja sitä tulee tapahtumaan vielä enemmän”.
– Energian hinta koskettaa kaikkia, ja maataloudessa tarvitaan paljon energiaa.
Millaisiin toimiin Suomessa sitten pitäisi ryhtyä, jotta tilanne olisi viljelijöille kohtuullisempi? Schulman aloittaisi siitä, että yhteiskunnassa olisi ymmärrettävä laajemmin, mitä ruuan alkutuotanto koko maalle merkitsee.
– Alkutuotanto on hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita. Ilman sitä ei ole ruokaa ja omavaraisuutta. Ruoka ja omavaraisuus tuovat turvaa, ja maanviljelys auttaa pitämään koko maan asuttuna.
– Joku voi kysyä, miksi pitäisi olla koko maa asuttuna, mutta onhan se hyvä, että on silmiä ja korvia, jos miettii mitä tuolla Ukrainassa tapahtuu.
– Joka tapauksessa se ruoka ei sieltä kaupan hyllystä tule, vaan myös maatalous on osa yhteiskuntaamme. Tässä vaiheessa sillä turvataan ruokahuoltomme, Schulman sanoo.
Hän jatkaa, että viljatase on maailmanlaajuisesti tiukka.
– Tällä hetkellä kulutus on hieman suurempi kuin tuotanto, ja sehän syö varastoja, jotka laskevat koko ajan. Se nostaa jatkuvasti hintaa. Kun aletaan yhä enemmän miettiä, uskalletaanko satsata tuotantoon, tämähän vain syvenee. On oltava tarkkana, ettei ruokakriisi pääse iskemään Suomeen. Onneksi meillä on vielä vahva perustuotanto olemassa. Viljelijöillä on vielä halukkuus jatkaa. Ei tässä olla vielä lyömässä hanskoja naulaan.
– Tässä vaiheessa pitäisi pysty realistisesti näkemään, että maataloutta tarvitaan. Siitä ei saisi syyllistää vaan katsoa asioita faktojen kautta. Tähän me olemme valmiit, ja olemme aina olleet. Nyt olisi hienoa nähdä, että kuluttajat ja muu yhteiskunta lähtisi vetämään siihen samaan suuntaan.
