”Poika on sairas. Hänen tilansa on huonontunut koko ajan. Hän taitaa menehtyä pian.” Tällaisia lauseita isä oli kuullut kotonaan jo muutaman päivän ajan, kirjoittaa Jukka Norvanto.
Menettäisikö hän todella rakkaan poikansa jo nyt? Eikö tosiaankaan mitään apua ole enää saatavilla? Onhan hän sentään yrittänyt kaikkensa. Rahakaan ei ollut ongelma. Moni parantaja olikin käynyt poikaa katsomassa, mutta mitään apua ei ole tullut, vaikka hän oli sentään kuningas Herodes Antipaan korkea-arvoinen virkamies. Kaikki varmasti tekivät parhaansa hänen auttamisekseen, sillä hänen vihoihinsa ei kukaan tahtonut joutua. Mitä tässä enää voi tehdä?
Viime aikoina virkamiehen korviin oli kuulunut tietoja oudosta tapahtumasta Kaanan kylästä. Siellä oli kuulemma hääjuhlassa joku profeetta muuttanut suuren määrän vettä viiniksi, pelkän sanan voimalla. Se oli niin suuri tapaus, että siitä puhuttiin pian koko Galileassa. Tapahtuma tuntui kyllä uskomattomalta, mutta virkamies oli lopulta itsekin tavannut hääjuhlassa mukana olleita. He olivat kaiken kukkuraksi jopa väittäneet, että juhlien lopuksi tarjottu viini oli ollut paljon parempaa kuin aluksi annettu. Sitä kaikkea kuullessaan virkamieskin oli voinut vain ihmetellä. Ja kun hän oli kysellyt, kuka sellaisen ihmeen oli tehnyt, hän oli saanut kuulla, että sen tekijä oli ollut Jeesus, joka oli kotoisin Nasaretista.
Kaipaava usko
Uutisia suuresta viini-ihmeestä alkoi tulla yhä useammin vastaan Kapernaumissakin, jossa mies hoiti virkaansa. Niinpä hän alkoi selvittää, voisiko hän tavata tuon ihmeiden tekijän. Voisiko tämä kenties tulla hänen kotiinsa ja parantaa hänen poikansa? Eiköhän sen kuninkaan virkamiehen kotiin kuka tahansa saarnaaja mielellään tulisi. Eihän Nasaretiin eikä varsinkaan Kaanaan ollut kuin reipas päivän matka, noin 25 virstaa. Mutta isän toiveet tuntuivat haihtuvan nopeasti ilmaan, sillä hänelle kerrottiin Jeesus Nasaretilaisen lähteneen Juudeaan ja menneen Jerusalemiin asti.
Pojan sairaus näytti pahenevan päivä päivältä, ja isän tuska kasvoi. Selvää oli, ettei poika eläisi enää montakaan päivää. Siinä pojan sängyn äärellä surevan isän luokse riensi huohottava palvelija, joka sanoi kuulleensa, että Jeesus oli palannut Kaanaan. Hän oli varmaankin mennyt tapaamaan hääparia, jonka luona oli tehnyt tuon juomaihmeensä. Se viesti oli kuninkaan virkamiehelle kuin valonsäde pimeässä vaeltavalle. Hän käski palvelijoita tekemään kaikki pian valmiiksi, sillä he lähtisivät oikopäätä kohti Kaanaa ja pyytäisivät tuota ihmeidentekijää tulemaan kanssaan Kapernaumiin ja parantamaan hänen poikansa.
Perille päästyään ja löydettyään kyselemällä Jeesuksen majapaikan virkamies pyysi Jeesusta lähtemään kanssaan ja parantamaan pojan, joka oli jo kuolemaisillaan. Mutta Jeesuksen vastaus oli kuin jääkylmää vettä saunan lauteilla rentoutuvan niskaan: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.”
Mitä ihmettä Jeesuksen vastaus tarkoitti? Miksi hän sitä paitsi puhuu minulle monikossa, virkamies ihmetteli? Ketkä me emme usko ilman tunnustekoja? Luuleeko hän minua jonkin ryhmän edustajaksi? Ehkä hän ajattelee, että olen kuningas Herodes Antipaan lähettämänä täällä ja että kuningas tahtoo nähdä joitakin taikatemppuja Jeesukselta. Sellaista Antipaasta kyllä voisi uskoakin, mutta eikö Jeesus ymmärrä, ettei siitä ole kysymys. Eikö hän näe, että olen hätää kärsivä isä? Niinpä virkamies toistaa hätäisen pyyntönsä: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.”
Täyttyvä usko
Jeesuksen sanat koettelevat. Ne laittavat hätääntyneen lujille. Ne pakottavat miettimään motiiveita. Ihmeitäkö tänne oltiinkin tultu vain katselemaan? Isä kuitenkin tiesi tilanteensa ja syyt, jotka olivat saaneet hänet liikkeelle. Hän tiesi, että Jeesuksella olisi valta auttaa, eikä hän suostunut uskomaan, ettei Jeesus myös antaisi apuaan. Hätä eivätkä ihmeet oli saanut hänet lähtemään matkaan.
Se, mitä tämän pyynnön jälkeen tapahtui, on sekä hämmästyttänyt että myös lohduttanut monta Raamatun lukijaa. Hämmästystä on ensinnäkin herättänyt se, ettei Jeesus ei suostu lähtemään hätää kärsivän miehen mukaan. Jeesus ikään kuin lisää noilla sanoillaan miehen ahdistusta. Jeesuksella oli ilmeisestikin vielä tehtäviä hoidettavana Kaanassa eikä hän lähtisi sieltä ennen aikojaan. Sen sijaan Raamatun lukijoita on lohduttanut se, että tyhjin käsin hän ei lähettänyt hätääntynyttä isää matkaan, vaan hän sanoo tälle: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Virkamies ei lopulta saanut Jeesukselta muuta mukaansa kuin lupauksen. Se voi meistä tuntua kovin vähäiseltä, mutta isälle se näytti riittävän. Raamattu näet sanoo: ”Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti.”
Miehelle, joka asemansa puolesta olisi voinut esittää Jeesukselle suuriakin vaatimuksia, riitti pelkkä sana Jeesukselta. Se sana näytti synnyttäneen hänessä uskon, jonka varassa hän saattoi lähteä heti seuraavana päivänä paluumatkalle. Raamattu kertoo, mitä paluumatkalla tapahtui: ”Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ’Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti” (Joh. 4:52).
Kun isä muisteli, mihin aikaan Jeesus oli edellisenä päivänä puhunut hänelle, hän tajusi, että toipuminen oli alkanut samalla hetkellä, kun Jeesus oli sanonut hänelle: ”Poikasi elää.”
Leviävä usko
Kaanassa mies oli uskonut ikään kuin ”vain” Jeesuksen lausumaan sanaan. Nyt hän uskoi myös itse Jeesukseen. Niinpä Herrasta Jeesuksesta oli tullut se perusta, jonka varaan hän ja hänen taloutensa väki rakensivat elämänsä. Niinpä ei vain isä, vaan myös hänen lähellään elävät ihmisetkin olivat löytäneet Jeesuksen sanojen ansiosta parantuneen pojan tavoin uuden elämän.
Johannes kertoo evankeliumikirjassaan, että tämän Jeesuksen tunnusteon seurauksena virkamies ja ”koko hänen talonsa väli uskoivat Jeesukseen.” Tämä oli toinen tunnusteko, jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan (Joh. 4:54).
Kuninkaan virkamiehen tapaus saa ainakin minut ajattelemaan sitä, että tuo tapaus on kirjoitettu Raamattuun erityisesti meitä suomalaisiakin varten. Mekään emme voi saada Jeesusta näkyvänä vieraana kotiimme, mutta meilläkin on lupa turvautua hänen lupauksiinsa. Ja kun hän sanoo sanan, mikään ei voi estää sen toteutumista. Ja kun hän lupaa, että sitä, joka hänen luokseen tulee, hän ei aja pois, hän ei tosiaankaan aja pois (Joh. 6:37).
Jeesus on aina suurempi kuin mitä hänestä ajattelemme. Kuninkaan virkamieskään ei matkaan lähtiessään osannut ajatella, että Jeesus erosi olennaisesti kaikista muista hänen poikansa luokse kutsumistaan parantajista. Nämä olivat saapuneet pojan luo ja yrittäneet kaikenlaista, mutta turhaan. Jeesuksen ei tarvinnut lähteä pojan luo, vaan pelkkä hänen sanansa oli riittävän voimallinen parantamaan sairaan.
Siinä on ilo meillekin, jotka voimme Raamatun sivuilta lukea hänen lupauksensa, ja elää niistä.
