Taivaassa tehty avioliitto – ja mitä sen jälkeen

Teksti | loka 21, 2022 | Raamatun henkilöt

Kuva: Pekka Rahkonen.

Iisak ja Rebekka tapasivat toisensa Lahai Roin kaivolla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kirjoittaa Mailis Janatuinen.

Mikään avioliitto ei ole turvassa kriiseiltä ja katastrofeilta, ei edes se, joka on taivaassa tehty. Suuren rakkauden huumassa solmittu liitto saattaa ajan oloon viiletä niin, että puolisot elävät elämäänsä salaten toisiltaan sisimpänsä. Juuri näin kävi Iisakille ja Rebekalle – siitäkin huolimatta, että he tiesivät varsin hyvin, kuka heidät oli johdattanut yhteen.

Iisak ja hänen traumansa

Millainen sitten oli Iisak, taivaassa tehdyn avioliiton toinen osapuoli? Hän oli vanhojen vanhempien lapsi, oikea äidin kultapoika, joka ei koskaan lähtenyt pois tämän helmoista. Isän piti järjestää nelikymppisen poikansa naimakauppa, mutta tämä tapahtui vasta äidin kuoltua.

Eräs selitys Iisakin aloitekyvyttömyyteen saattaisi löytyä siitä, mitä hänelle tapahtui hänen ollessaan teini-ikäinen. Jumala näet koetteli Abrahamia ja käski tämän uhrata ainoa poikansa. Tosin Herra pysäytti uhritoimituksen kesken kaiken, mutta ehkä Iisak ehti silti saada siitä elinikäisen trauman. On selvää, että tuo trauma vaikutti haitallisesti hänen avioliittoonsa ja muihin ihmissuhteisiinsa.

Jumalako oli siis vastuussa Iisakin traumasta? Niin juuri. Me pidämme yleensä itsestään selvänä, että Herra on traumojemme parantaja, mutta Raamatusta voimme nähdä, että hän on myös niiden antaja. Hyvä lukijani, voisitko sinä ajatella, että rakkauden Jumala on niidenkin kompleksien ja haavojen takana, jotka vanhempasi sinulle aiheuttivat?

Voihan olla, että sinä tarvitsit juuri nuo traumat elämäntehtävääsi varten. Iisak ainakin tarvitsi omansa. Jos otat traumasi Jeesuksen kädestä, saat nähdä hänen käyttävän niitä, kuin ne olisivat parhaita armolahjojasi.

Räväkkä Rebekka

Taivaassa tehdyn avioliiton toinen osapuoli oli räväkkä Rebekka. Vaimonsa kuoltua Abraham oli lähettänyt palvelijansa etsimään kotimaastaan vaimoa Iisakille. Palvelija pyysi Jumalalta merkkiä, jonka avulla hän voisi tunnistaa ”sen oikean” morsiamen Iisakille: tytön pitäisi tarjoutua juottamaan hänen kymmenen janoista kameliaan.

Kameli pystyy kulkemaan juomatta kokonaisen viikon, mutta sitten se tarvitseekin kymmeniä litroja vettä janonsa sammuttamiseen. Jos joku nuori nainen tarjoutuisi juottamaan kokonaisen kamelikaravaanin, se osoittaisi hänen olevan ystävällinen, ahkera ja terve tyttö. Tarvitaan näet melkoista kuntoa, että jaksaa kantaa syvästä kaivosta portaita pitkin satoja litroja vettä.

Juuri tällainen tyttö löytyikin Harranin kaivolta. Suureksi riemukseen Abrahamin palvelija tajusi, että kysymyksessä oli sukulaistyttö, josta tulisi varmasti oikea ihannevaimo hiljaiselle Iisakille. Rebekan kotona palvelija teki heti suvulle naimatarjouksen. Tytön oli päätettävä melkein siltä istumalta, heittäisikö hän lopulliset hyvästit vanhemmilleen ja lähtisi kohti suurta tuntematonta. Vaaditaan melkoista rohkeutta, että nuori nainen uskaltaa ottaa tuollaisen askelen ja vieläpä tuiki tuntemattoman miehen tähden!

Mutta Rebekan päätä ei paleltanut. Hän luotti Jumalan johdatukseen – ja ehkä vähän itseensäkin. Asiaan saattoivat vaikuttaa myös palvelijan lahjoittamat kultakorut, jotka osoittivat Rebekan pääsevän rikkaisiin naimisiin. Jo seuraavana päivänä tyttö saateltiin matkaan siunausten kera.

Raamattu kertoo Rebekasta vielä yhden tärkeän asian: tämä oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Neitsyys oli tuohon aikaan (ja monessa kulttuurissa on vieläkin) avioliiton solmimisen ehdoton edellytys. Jälkikristillisessä lännessä neitsyys näyttää monen nuoren tytön mielestä olevan taakka, josta on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Kuitenkin se on kallisarvoinen lahja, joka voidaan antaa vain yhdelle ihmiselle ja vain yhden ainoan kerran. Kysymys on siitä, annetaanko lahja miehelle, joka on sen arvoinen, vai haaskataanko se suhteeseen, jonka muistokin myöhemmin hävettää ja inhottaa.

Ja he elivät onnellisina – vai elivätkö?

Iisak ja Rebekka tapasivat toisensa Lahai Roin kaivolla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Iisak riisui morsiameltaan hunnun äitinsä teltassa. Tämän hääseremonian jälkeen he saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vai elivätkö sittenkään? Avioliiton kahta ensimmäistä vuosikymmentä varjosti lapsettomuuden suru. Neljää seuraavaa varjosti riita lapsista. Ja viimeisiä vuosikymmeniä varjosti pettymys ja ikävä.

Iisakille ja Rebekalle syntyi pitkän odotuksen jälkeen kaksoset, Esau ja Jaakob. Sitten siinä kävi niin surullisesti, että lapset, joiden olisi pitänyt yhdistää vanhemmat, erottivatkin heidät toisistaan. Kysymys oli siitä, kumpi kaksosista saisi esikoisoikeudet. Rebekka kannatti Jaakobia, Iisak kannatti Esauta. Pojista keskustellessa puolisoiden välille syntyi helposti riitaa. Ehkä he lopulta päätyivät välttelemään koko aihetta perhesovun vuoksi. Vanhetessaan Iisak kaiken lisäksi vielä sokeutui ja sulkeutui yhä enemmän omaan maailmaansa.

Miten moni liitto onkaan alkanut yhtä romanttisesti ja yhtä suuren rakkauden huumassa kuin Iisakin ja Rebekan liitto – ja päätynyt siihen, että toinen puoliso seisoo toisella puolen läpipääsemätöntä hiljaisuuden muuria!

Petos ja sen seuraukset

Eräänä aamuna Rebekka kuuli teltan seinän läpi hätkähdyttävän sananvaihdon: hänen miehensä aikoi antaa sinä päivänä vanhemmalle pojalleen tuon ratkaisevan esikoisen siunauksen. Silloin äiti joutui paniikkiin ja teki ratkaisun, joka sotki hänen perhe-elämänsä lopullisesti. Hän nimittäin houkutteli Jaakobin pettämään sokean isänsä teeskentelemällä olevansa kaksoisveljensä.

Rebekan ja Jaakobin juoni oli synti Jumalaa ja neljättä käskyä vastaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Se rikkoi paitsi veljesten myös aviopuolisoiden välit. Eikä Rebekka varmasti ole maailmanhistorian ainoa äiti, joka on tavoitellut lapsensa menestystä millä hinnalla hyvänsä.

Seuraukset eivät antaneet odottaa itseään. Vain sauva kädessään joutui Jaakob, rikkaan perheen poika, pakenemaan ulkomaille veljensä vihaa. Rebekka toivoi naiivisti veljesten riidan ratkeavan itsestään lyhyen ajan kuluessa. Niinhän siinä ei sitten käynyt. Hyvästellessään kultapoikaansa Rebekka ei tiennyt eroavansa hänestä viimeisen kerran.

Koti oli hiljainen paikka. Perheen miehet elivät omissa oloissaan. Kummankin rakkaus Rebekkaa kohtaan oli saanut kovan kolauksen. Kumpikin tiesi tulleensa petetyksi – ja syynkin he tiesivät. Viimeiset vuodet olivat Iisakille ja Rebekalle myös rukouksen koulua; joutuivathan he kantamaan päivä päivältä pakomatkalla olevaa poikaansa Herran käsiin.

Ja nyt me siis kysymme, toteutuiko tuossa avioliitossa Jumalan sille määräämä tarkoitus? Kyllä se toteutui.  Ei Herra ollut tehnyt virhettä johdattaessaan Abrahamin palvelijan Rebekan luo Harranin kaivolla. Tuosta avioliitosta syntyi poika, josta tuli Israelin kansan kantaisä ja Jeesuksen esi-isä – sen Vapahtajan, joka hankki esivanhemmilleen ja koko maailmalle mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen.

Hyvä lukijani, näin Jumala voi käyttää sinunkin epätäydellistä avioliittoasi valtakuntansa hyväksi kaikista teidän kahden luonteenvioista ja synneistä huolimatta. Rebekan historia osoittaa, että Herra voi liittää jopa syntiemme seuraukset osaksi pelastussuunnitelmaansa.

Rebekka kuoli ennen Jaakobin paluuta ulkomailta, ja hänet haudattiin Makpelan luolaan. Aviomies pääsi hänen viereensä kymmeniä vuosia myöhemmin. Siellä nuo kaksi odottavat nyt rinta rinnan ylösnousemuksen aamua, jolloin hiljaisuuden ja väärinymmärrysten muuri on iäksi kaatunut heidän väliltään ja he osaavat taas rakastaa toisiaan täydellisellä rakkaudella.

ELÄMÄ-DIGILEHTI

Lue lehteä mobiililaitteella tai tietokoneella.

ELÄMÄ-LEHTI

Oletko jo paperilehden tilaaja?
Aktivoi digilehti tästä.

SISÄLTÄÄ DIGILEHDEN