Onko Raamatussa kuvattuna yhtään supersankaria? Sen sivuilla kerrotaan kyllä monista taitavista sotapäälliköistä, jotka voittivat taisteluita oveluudellaan ja taitavuudellaan. Erikoisista ihmeistäkin Raamatun sivuilla kerrotaan, mutta tuskinpa edes Eliaa tai Paavalia voisi supersankareiksi kutsua, vaikka paljon hyvää aikaan saivatkin.
Oikeastaan ainoa Raamatun henkilö, jonka ylle supersankarin viitta sopisi, on Tuomareiden kirjassa ja myös Heprealaiskirjeessä mainittu Simson. Tuomarien kirjassa toistuu usein sama viesti, joka aloittaa myös kertomuksen Simsonista: Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan” (Tuom. 13:1a).
Simsonin syntymää edeltävissä vaiheissa on läheinen liittymäkohta sekä Samueliin että Johannes Kastajaan. He kaikki syntyivät äideille, jotka olivat kärsineet pitkään lapsettomuudesta. Simsonin ja Johannes Kastajan vanhemmat saivat myös enkeli-ilmestyksen kautta tietää lapsen tulevasta tehtävästä.
Simsonin vanhemmille ilmestynyt enkeli kertoi, että pojasta tulisi nasiiri, eli erityisesti Jumalalle omistettu ihminen. Sen merkiksi hänen tukkaansa ei saanut leikata. Hän ei saisi myöskään nauttia viiniköynnöksen anteja, eikä juoda olutta, eikä syödä rituaalisesti epäpuhdasta ruokaa. Lupauksen pojasta tuli voimiltaankin ylivertainen, sillä tärkeintä enkelin viestissä oli Simsonin tehtävä: hän aloittaisi kansan vapauttamisen filistealaisten otteesta.
Filistealaisten vastustaminen oli tuohon aikaan vaikeampaa kuin esim. midianilaisia vastaan taisteleminen. Jälkimmäiset ryhtyivät yleensä selvään sotaan. Sen sijaan filistealaiset käyttivät salakavalampaa taktiikkaa. He hyödynsivät kaupankäyntiä ja seka-avioliittoja. Heidän vallankäyttönsäkään ei ollut ainakaan alkuvaiheissaan erityisen rasittavaa. Vaikka he pitivät otteessaan israelilaisia, nämä eivät näyttäneet vastustaneen sitä kovinkaan suuresti. Se käy selvästi ilmi siitä, kun israelilaiset nuhtelevat Simsonia taistelemisesta filistealaisia vastaan: ”Sinähän tiedät, että filistealaiset pitävät meitä vallassaan. Miksi teit meille tämän?” (Tuom. 15:11).
Simsonin syntyessä filistealaisia vastaan ei taisteltu, sillä nämä viholliset olivat liian ystävällisiä, vaikka käytännössä hallitsivatkin israelilaisia. Niinpä Simsonin ryhdyttävä muuttamaan tilannetta aloitettava kansan vapauttaminen filistealaisten otteesta; loppuun suorittaminen jäisi muille. Simson aloittikin yhden miehen sodan filistealaisia vastaan, sillä ainoankaan israelilaisen ei kerrota liittyneen häneen. Mutta Simson sai aikaan toivotut muutoksen, ja kun siirrytään Saulin ja Daavidin aikoihin, huomataan, että siellä käydään useita taisteluita juuri filistealaisia vastaan, ja Daavidin aikana ratkaisevat voitot heistä saavutettiinkin.
Simsonin erityisistä voimista antanee parhaan kuvan se, kun hän suutuspäissään kantoi Gazan kaupunginportit pylväineen Hebronin kaupungin lähistöllä sijaitsevan vuoren huipulle. Professori William Barrick on Asdodissa ja Hasorissa tehtyjen kaivausten perusteella arvioinut, että porttien paksuus tuohon aikaan vaihteli puolesta metristä metriin ja niiden korkeus oli runsaat kolme metriä. Niiden arvioitu paino ilman metalliosia oli yli kaksi tonnia. Kaiken lisäksi Hebroniin on Gazasta matkaa n. 60 km. Jos Gazan portin koko vastasi edes lähelle Barrickin arviota, Simsonia voi täydellä syyllä pitää supersankarina.
Filistealaiset saivat myös havaita, että taisteluissa suuret miesjoukotkaan voineet mitään Simsonille. Filistealaiset alkoivatkin vähitellen ymmärtää, että Simsonin lannistamiseksi tarvitaan oveluutta. Siihen heille tarjosi mahdollisuuden Delila, johon Simson oli ihastunut.
Delilan ja Simsonin suhde on kiinnostanut elokuvantekijöitäkin, sillä se sisältää kaikki draaman ainekset. Samalla se myös paljastaa sen, kuinka himon kahleet taitavat lopultakin olla kaikkein vaikeimmin katkaistavissa.
Simson oli kyllä sankari sodassa, mutta kovin suurta halua hänellä ei näyttänyt olleen himon kiusauksia vastaan taistelemisessa. Omana aikanamme kiusaukset toimia vastoin Jumalan selvää tahtoa näyttää usein tulevan vapauden vaatteeseen pukeutuneena, mitä ns. narsistinen aikamme erityisesti korostaa. Jumalan ohjeista välittämätön elämäntapa ei aikaamme nyt juurikaan kiinnostavan. Siihen suuntaan näytti ajatelleen myös Simson.
John Hunterin kertoma esimerkki paljastaa hyvin, mistä Simsonin kohtaamassa kiusauksessa oli kysymys: ”Vierailin jokin aika sitten pienessä skotlantilaisessa maalaiskylässä. Satuin kulkemaan teurastuspaikan ohi. Pienessä aitauksessa oli 12 sikaa. Näin miehen tulevan aikomuksenaan teurastaa ne, ja ihmettelin, miten hän saisi vapaana juoksevat eläimet kiinni. Mutta se olikin helppoa – hänellä oli mukanaan ämpäri, jossa oli herkkupaloja. Aluksi hän heitti niistä muutamia aitaukseen, ja siat vinkuivat innoissaan. Sitten hän aukaisi portin ja heitteli palasia maahan silloin tällöin. Innoissaan siat riensivät hänen perässään tietämättä, minne niitä johdatettiin. Mies ei käyttänyt ruoskaa eikä pakkoa, siat seurasivat häntä vapaasta tahdostaan. Katselin niiden katoavan avoimesta ovesta, joka suljettiin niiden jälkeen. Ne olivat tanssineet tiensä kuolemaan. Niin oli Simsoninkin laita. Delila vain ”kalisutti ämpäriään” ja mies seurasi – kuolemaansa.”
Simsonin rakastettu, Delila, oli ilmeisesti filistealainen. Hänen ja Simsonin rakkaussuhde tuntui olleen niin pitkäaikainen, että filistealaisten ruhtinaatkin kuulevat siitä. He olivat päätelleet myös, että Simsonin voittamiseen tarvitaan juonittelua. Siihen Simsonin ja Delilan suhde tarjosi hyvän avun. Delilalle luvataan 1100 hopeasekeliä palkinnoksi Simsonista. Rahasumma vastaa ainakin miljoonaa euroa. Delila ei voi vastustaa rahan kiusausta, vaan vaaraan antautuen lähtee selvittämään salaisuutta. Simsonin typeryyttä voi vain ihmetellä, vaikka tiedämmekin himon sokaisseen hänet.
Delila toimi laskelmoiden. Hän jatkaa väsyttämistä, kunnes Simson lopulta paljastaa salaisuutensa: jos hänen tukkansa leikataan, hän menettää voimansa. Delila nukuttaa miehen ja loppu onkin helppoa: Simsonin tukka katkaistaan, silmät sokaistaan ja hänet viedään vankeuteen Gazaan. Ja Delila saa palkkionsa.
Tuomarien kirjan jakeen 16:20 alku on Raamatun surullisimpia kohtia: ”Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.” Leikkaamaton tukka ei ollut ollut Simsonin voimanlähde, vaan Jumala. Mutta se oli ollut merkkinä siitä, että Simson oli Herralle erotettu. Hän itse ei tajunnut, ettei Herra enää ollut hänen kanssaan. Niin täydellisesti synti voi sokaista ihmisen. Kuinka tärkeä onkaan psalmistan rukous: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle” (Ps. 139:24).
Sokeana vankeudessa Simsonin tukka jälleen kasvaa ja voimat palautuvat filistealaisten sitä tajuamatta. Voimillaan hän romahduttaa koko temppelin, jonne filistealaiset ovat kokoontuneet palvomaan epäjumalaansa. Kuollessaan Simson surmaa paitsi itsensä myös enemmän filistealaisia kuin koko elämänsä aikana.
Simsonin elämä kertoo meille synkkää kieltä siitä, mihin himojen mukaan eläminen voi johtaa. Suuriinkaan voima tai älykkyys eivät välttämättä merkitse menestystä Jumalan valtakunnalle. Tärkeintä on, että elämän suunta on oikea, ei niinkään se, millaisia taidot ja kyvyt ovat.
Kaikista puutteistaan huolimatta Simson auttoi kansaansa eteenpäin. Hänen aikanaan se alkoi havahtua orjuutensa alla. Se heräsi Ruususen unestaan, mikä lopulta johti rintamien tiivistymiseen ja todelliseen sotaan, jota ilman vapautuksesta ei voi tulla osalliseksi.
