Quartus muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen luo saa tulla jokainen, kirjoittaa Jukka Norvanto.
Paavalin kirje Roomalaisille päättyy pitkään tervehdysten sarjaan. Monet Roomassa asuvat kristityt olivat tulleet hänelle tutuiksi, vaikka hän itse ei Roomalaiskirjettä kirjoittaessaan ollut vielä käynyt tervehtimässä paikan päällä Roomassa kokoontuvaa kristillistä seurakuntaa. Kirjoitettuaan perusteellisen opetuksen kristinuskon tärkeimmistä totuuksista, hän antaa Rooman seurakuntalaisille myös pienen pilkahduksen omasta elämäntilanteestaan. Näin hänen kirjeensä lopussa hän ikään kuin kääntää katseensa Adrianmeren länsipuolelta takaisin Kreikkaan ja Korinttiin, jossa laati hän kirjettään, ja kertoo myös häntä lähinnä olevista henkilöistä. Yleensä Paavali ei itse edes kirjoittanut kirjeitään, vaan saneli sen kirjurille, mikä oli yleinen tapa tuohon aikaan kirjeitä kirjoitettaessa.
Paavali ei siis ollut yksin kirjeitä laatiessaan, vaan hän liitti usein kirjeittensä loppuun terveisiä myös niiltä työtovereiltaan, jotka silloin olivat hänen lähipiirissään. Niinpä aivan ennen Roomalaiskirjeen lopputoivotusta ja Jumalalle osoitettua ylistystä, Paavali mainitsee nimeltä useita hänelle läheisiä henkilöitä. Näin myös meille avautuu näkymä Paavalin silloiseen kotiin ja ennen muuta Korintin nuoreen seurakuntaan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeissa 21–23 näin: ”Työtoverini Timoteus lähettää teille terveisiä, samoin lähettävät maanmieheni Lukios, Jason ja Sosipatros. Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen. Teille lähettää terveisiä Gaius, joka on avannut kotinsa minulle ja koko seurakunnalle. Terveisiä myös kaupungin varainhoitajalta Erastokselta ja veli Quartukselta.”
Moni auttoi Paavalia
Meidän kannaltamme erikoisinta näissä jakeissa lienee se, että Paavalia oli kirjeen kirjoittamisessa tukemassa ja auttamassa useita ihmisiä. Gaius oli antanut kotinsa Paavalin ja seurakunnan käyttöön sen jälkeen, kun syntynyt kristillinen seurakunta ei voinut enää jatkaa kokoontumisiaan synagogassa. Uudessa testamentissa useassa muussakin yhteydessä mainittu kreikkalainen Timoteus oli usein mukana hänen matkoillaan ja työtoverinaan.
Paavali mainitsee myös kuin meille vähemmän tunnetut Lukios, Jason ja Sosipatros. Lukios niminen henkilö mainitaan myös Apostolien teoissa luvun 13 alussa, jossa luetellaan Syyrian Antiokiassa toimineet opettajan ja profeetat. Heidän joukossaan oli myös kyreneläinen Lukios. On siis mahdollista, että sama Lukios oli myöhemmin tullut tukemaan Paavalin työtä Korintissa. Jason voi olla sama henkilö, joka mainitaan Apostolien teon luvussa 17. Hän oli kotoisin Tessalonikasta ja oli ottanut Paavalin kotiinsa turvaan kaupungissa alkaneen mellakan vuoksi. Sosipatros-nimistä henkilöä ei Uudessa testamentissa mainita muualla, mutta Apostolien tekojen luvussa 20 puhutaan beroialaisesta Pyrrhoksen pojasta, joka nimi oli Sopatros. Tämä oli lähtenyt muutaman muun henkilön kanssa Paavalin mukana Kreikasta Troakseen, nykyisen Turkin puolelle. On siis mahdollista, että Sopatros ja Sosipatros olivat sama henkilö.
Näiden mainintojen jälkeen saamme tervehdyksen suoraan myös Tertiukselta, joka tuon ajan tapojen mukaan toimi varsinaisen kirjeen lähettäjän kirjurina ja joka nimensä perusteella näytti olleen myös orjana syntynyt. Tertius näet tarkoittaa yksinkertaisesti kolmatta. Orjien lapsille annettiin tuohon aikaan usein nimeksi vain järjestysnumero, eli Tertius oli aivan ilmeisesti perheen kolmas lapsi.
Terveisiä lähettäneiden joukkoon kuului myös Erastos. Hän on siitä erityinen henkilö, että vuonna 1929 Korintissa tehdyistä arkeologisista kaivauksista löytyi ensimmäiseltä vuosisadalta säilynyt marmorinen katukivi, jossa olivat sanat: ”Erastos on kustantanut tämän katukiveyksen kiitokseksi nimityksestään kaupungin yleisen töiden johtajistoon.” On todennäköistä, että kysymys on samasta Erastoksesta.
Niinpä onkin puhuttelevaa, että tämän korkean virkamiehen jälkeen mainitaan Quartus. Myös hänen nimensä oli tuohon aikaan tyypillinen orjan nimi. Sekin on Tertiuksen tavoin järjestysnumero ja tarkoittaa neljättä.
Tuon ajan seurakunnissa olikin tyypillistä, että samaan kristittyjen yhteisöön saattoi kuulua ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Niinpä Korintissakin terveisiä lähettävät Paavalin kirjeen avulla niin kaupungin korkea ja ilmeisen varakas virkamies, kuin myös orjat sekä myös henkilöt, joita Paavali kutsuu maanmiehikseen tarkoittaen ilmeisesti, että he olivat juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä. Erityisen puhutteleva tämä läpileikkaus seurakuntalaisista on sen vuoksi, että Korinttiin lähettämissään kirjeissä Paavali joutuu voimakkaasti korostamaan kaikkien seurakuntalaisten kuulumista samaan Kristus-ruumiiseen. Hänhän kirjoitti monia kansallisuuksia ja yhteiskuntaluokkia sisältäneelle Korintin seurakunnalle näin Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12. luvussa näin: ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” Paavalin kirjeessään mainitsemat Tertius ja Quartus olivat esimerkkejä orjista, joista oli tullut saman seurakuntaruumiin jäseniä niin juutalaisten kuin muiden vapaiden Rooman kansalaisten kanssa.
”Suostukaa sovintoon”
Quartuksen mainintaan liittyy toinenkin kiintoisa yksityiskohta. Terveisiä lähettäneitä mainitessaan Paavali liittää Quartuksesta puhuessaan hänen sanan: ”Veli.” Siis terveisiä myös veli Quartukselta. Tämä on yllättävää, sillä onhan selvää, että kaikki aikaisemminkin mainitut henkilöt olivat Paavalin uskonveljiä. Miksi hän siis kutsuu Quartusta aivan erikseen veljeksi?
Yksi mahdollisuus tietenkin on, että kirjuri Tertius, joka oli nimensä perusteella perheen kolmas lapsi, olisi tarkoittanutkin, että Quartus oli saman perheen neljäs lapsi eli hänen pikkuveljensä. Mutta olipa niin tai näin, selvää on, että Paavali oli Tertiuksen kirjottaman kirjeen hyväksynyt, ja näin myös hän, pakanain apostoli, oli pitänyt orja Quartusta uskonveljenään.
Erityisesti korinttilaisille mutta myös meille Paavali kirjoittikin Toisen korinttilaiskirjeen viidennen ja kuudennen jakeen taitekohdassa: ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!”
Quartus ja toki myös Erastos muistuttavat meitä, että Jeesuksen luo saa tulla jokainen syntyperästään, yhteiskunnallisesta asemastaan tai varallisuudestaan riippumatta. Ainoa asia, jota kysytään, on suostuminen Vapahtajan valmistamaan sovintoon. Itse asiassa Herra Jeesus onkin ainoa, joka viime kädessä voi yhdistää erilaisista taustoista tulevat ihmiset yhdeksi ruumiiksi, jossa jokainen jäsen sekä tarvitsee toisia, mutta myös tukee toisia. Siinäpä riittää meillekin kilvoittelemista tänä aikana, jolloin on niin helppoa kylvää ristiriitoja
