Kuulovammainen katsoi häntä kysyvästi. Siltä seisomalta Jeesus kehitteli yksinkertaisen merkkikielen, kirjoittaa Mailis Janatuinen.
Jeesus oli juuri tehnyt ainoan ulkomaanmatkansa Välimeren rannikolle ja palannut sieltä Galileaan. Jossain Tiberian järven rantakaupungissa hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka osasi mongertaa vain joitakin sanoja. Tämähän tarkoittaa, että mies oli kuullut jonkin aikaa ollessaan lapsi. Sitten hän oli kuuroutunut ja joutunut omaan hiljaisuuden maailmaansa. Kielen kehitys oli loppunut, eikä käsitteille löytynyt enää sanoja.
Millaista lie ollut kuuron lapsen elämä tuohon maailmanaikaan? Viittomakieltä ei ollut olemassa, eikä poikaa siis voitu opettaa. Kieltoja ja käskyjä ei voitu perustella. Työntekoa voitiin neuvoa vain kädestä pitäen. Isä ja äiti eivät tienneet, mitä heidän lapsensa päässä liikkui ja päinvastoin. Ajatusten vaihtaminen oli mahdotonta.
Lapset voivat olla hyvin julmia toisilleen. Luultavasti toiset lapset kiusasivat kuulovammaista poikaa. Koska hän ei ymmärtänyt pelin sääntöjä, hänet ajettiin pelistä pois. Kun muut pojat menivät synagogakouluun, jäi kuuro poika kotiin. Hän ei oppinut mitään Jumalasta eikä hänen sanastaan. Jos hän pääsi joskus pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, ei hän temppelin seremonioista paljoa ymmärtänyt.
Hyvä lukijani, jos sinun lapsesi on jollakin tavalla erilainen lapsi, niin ymmärrät varmaan tuon perheen tuskaa. Rakkaan pienen ihmisen tilanne säälittää. Tulevaisuus pelottaa: miten lapseni selviää, saako hän ystäviä, saako hän koulutuksen, saako hän työpaikan, saako hän aviopuolison? Saako hän elämisen arvoisen elämän?
Jeesus ei toimi sapluunan mukaan
Kuuro mies ei tuntenut Jeesusta, eikä tiennyt mitään hänen voimateoistaan. Joku perheenjäsen oli kuitenkin niistä kuullut ja päättänyt viedä hänet Jeesuksen luo. Kun lähdettiin liikkeelle, ei kuurolle voitu selittää, minne oltiin menossa ja miksi. Mies varmaan inhosi joukkopaikkoja, koska törmäili siellä ihmisiin ja tunsi olonsa ulkopuoliseksi.
Tuojilla oli sapluuna valmiina sen suhteen, miten heidän kuulovammainen sukulaisensa pitäisi parantaa. Jeesusta pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Siihen aikaan parantajat toimivat juuri tuolla tavalla. Jeesus kuitenkin toimi toisin. Hän tarttui miehen käteen ja läksi kuljettamaan tätä johonkin tuntemattomaan paikkaan.
Kumma kyllä, kuulovammainen ei vastustellut vähääkään. Hän suostui eroamaan tuojastaan ja lähtemään taluttajan mukaan. Tilanne ei näköjään pelottanut häntä yhtään. Jotain oli siis tapahtunut tuon hiljaisuuden maailmassa eläneen kuuron sydämessä. Hän oli tajunnut, että hänen käteensä tarttunut mies oli hyvä ihminen. Tällä oli jokin hyvä suunnitelma hänen varalleen.
Kuurolla ei ollut uskoa, kun hänet tuotiin Jeesuksen eteen. Ei hän tullut sinne omasta halustaan eikä omasta aloitteestaan. Mutta kun hän sitten kohtasi Jeesuksen, antautui hän luottavaisesti tämän kuljetettavaksi. Se tarkoittaa, että pieni uskon kipinäinen oli ehkä jo syttynyt hänen sydämeensä.
Miksi Jeesus ei sitten parantanut miestä ihmisjoukon keskellä asettamalla käsiään tämän päälle? Siksi, että hän halusi solmia henkilökohtaisen kontaktin parannettavan kanssa ja herättää uskon tämän sydämeen. Näin hän toimi kaikkien sairaiden suhteen. Mutta miten kontakti voitaisiin solmia kuulovammaisen kanssa; eihän heillä kahdella ollut yhteistä kieltä?
Viittomakieli
Kun oli päästy jollekin sivukujalle, Jeesus pysähtyi. Kuulovammainen katsoi häntä kysyvästi. Siltä seisomalta Jeesus kehitteli yksinkertaisen merkkikielen. Markus kertoo: Jeesus pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sylkeä pidettiin tuohon aikaan lääkkeenä. Kuuro siis ymmärsi, että hänen edessään seisova mies aikoi lääkitä hänen korvansa, jotka eivät kuulleet ja hänen kielelensä, joka ei puhunut.
Mutta Jeesus keksi vielä kaksi muutakin ”viittomakielen” merkkiä. Ensin hän katsahti taivaalle. Kuuro ymmärsi, että sieltä hänelle oltiin nyt pyytämässä apua. Lopuksi Jeesus vielä huokaisi. Sillä tavalla hän osoitti ymmärtävänsä, miten vaikeaa kuulovammaisen elämä oli ollut. Tuossa huokauksessa kuuro mies kohtasi Jeesuksen rakkauden.
Lopuksi Jeesus sanoi kuurolle yhden painavan sanan: effata – aukene! Markus on tallettanut evankeliumiinsa tämän sanan Jeesuksen puhekielellä eli arameaksi. Se oli ensimmäinen sana, jonka kuuro kuuli sitten varhaislapsuutensa. Sillä hetkellä hänelle tapahtui kaksi ihmettä. Ensinnäkin hänen korvansa aukenivat ja toiseksi hän oppi hetkessä kokonaisen kielen.
Mädäntyneet kuuloluut, vaurioitunut kuulohermo ja rikkoontunut tärykalvo korjaantuivat yhtäkkiä uuden veroisiksi. Mutta yhtään pienempi ihme ei ollut sekään, että miehen aivoihin ohjelmoitui koko aramean kieli. Tavallisesti lapsi tarvitsee pari kolme vuotta oppiakseen puhumaan, ja senkin jälkeen hän opettelee uusia sanoja vielä pitkään. Ääntämystäkin pitää harjoitella, ennen kuin ässät ja ärrät menevät oikein. Tekstimme kertoo, että parantunut mies puhui heti selvästi.
Meidän kommunikaatio-ongelmamme
Meidänkin perheessämme saattaa olla kommunikaatio-ongelma. Vaikka kaikilla perheenjäsenillä olisi erinomainen kuulo, sanat voivat silti olla hukassa. Puhumme toistemme ohi tai pidämme mykkäkoulua. Lopulta emme enää tiedä, mitä toisten perheenjäsenten sydämessä liikkuu. Voisiko Jeesus sanoa parantavan effata-sanansa meidänkin kommunikaatio-ongelmiemme yli?
Kyllä hän voi. Ensin hän kuitenkin tahtoisi johdattaa meidät hälinän keskeltä paikkaan, jossa voimme kohdata hänet kaikessa rauhassa. Varaa siis sinäkin itsellesi hiljainen hetki Jeesuksen seurassa joka päivä. Avaa Raamattusi ja kuuntele Vapahtajan ääntä. Alleviivaa tekstiä. Kirjoita jokin oivalluksesi muistivihkoon.
Ja mitäpä jos ryhtyisit pitämään kotihartautta eli lukemaan ruokapöydässä jotain hartauskirjaa? Tai entä jos aloittaisit kodissasi ilosanomapiirin? Ja kun sunnuntai tulee, sinun pitää mennä ehtoollispöytään, jossa Jeesus voi koskettaa sinunkin kieltäsi. Ota solmuun mennyt läheisesti mukaasi ja vie hänetkin Jeesuksen luo, kuten kuuron omaiset tekivät.
Jokaisella Jeesuksen tekemällä ihmeellä oli kuitenkin hintalappunsa. Mitä se siis maksoi Jeesukselle, että hän paransi tekstimme miehen kuulon? Sen että hänen oma kommunikaationsa taivaallisen Isän kanssa katkesi, kun hän riippui ristillä. Silloin Isä ei enää kuullutkaan Poikansa ääntä, ja tämä joutui huutamaan vaikenevalle taivaalle: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Se oli hinta, joka Jeesuksen oli maksettava yhtä hyvin kuuron miehen synneistä kuin meidänkin riidoistamme ja mykkäkoulustamme.
Mutta pääsiäisaamuna kaikui Jeesuksen haudalla suuri effata. Hauta aukeni ja kuolema voitettiin. Ja kun Jeesus tulee takaisin, kaikuu sama effata meidänkin hautojemme yli. Se on uuden luomisen päivä, jolloin kaikki Jeesukseen uskovat saavat uuden ruumiin, mukaan luettuina uudet korvat ja uuden kielen.
Sinä päivänä meidän kommunikaatio-ongelmamme ratkeavat lopullisesti. Silloin häviää viimeinenkin solmu meidän ja rakkaittemme väliltä. Silloin me tunnemme täydellistä rakkautta heitä kohtaan ja tulemme itse täydellisesti kuulluiksi ja rakastetuiksi. Silloin me myös tunnemme Vapahtajamme sydämen ja osaamme rakastaa häntä koko sydämestämme. Tule, Herra Jeesus!
(Mark.7:31-37)
