Puuhun kiivetessään Sakkeus oli nostanut itsensä toisten ja jopa Jeesuksenkin yläpuolelle. Niin hän oli toiminut elämässään aikaisemminkin, kirjoittaa Jukka Norvanto.
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan useista rikkaista miehistä: luvussa 12 Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä, joka sai suuren sadon, muttei ollut lainkaan kiinnostunut pohtimaan, miten voisi omaisuudellaan ilahduttaa toisia ihmisiä. Sellaista asennoitumista Jeesus piti hulluutena. Luvussa 16 Jeesus kertoo rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Luvusta paljastuu, ettei rikas ollut käyttänyt varojaan oikein, vaikka siihen olisi hyvä mahdollisuus: olihan köyhä Lasarus jatkuvasti nähtävillä. Luvussa 18 rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen ikuisen elämän. Kun Jeesus kehottaa tätä myymään omaisuutensa ja lähtemään seuraamaan Jeesusta, mies tuli murheelliseksi, sillä rikkaus oli tullut hänelle vankilaksi.
Kun ihminen pohtii mitä hänen tulee tehdä saadakseen ikuisen elämän, jossain vaiheessa tulee aina eteen käsky, jota ei pysty täyttämään. Ihmetteleville opetuslapsille Jeesus paljastaa pelastuksen salaisuuden: ”Mikä ihmiselle on mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle” (Luuk. 18:27). Toisin sanoen pelastukseen tarvitaan Jumalan ihme. Jos Jumala ei synnyttäisi sanallaan ihmisiä uudesti ylhäältä, kukaan ei voisi pelastua. Siksi kamelinkin on helpompaa mennä neulansilmästä läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Entäpä, millainen ihminen on rikas? Taloudellisessa mielessä ei ole vaikea nähdä, että me länsimaiset ihmiset olemme yleensä ottaen paljon rikkaampia kuin useimmat kehittyvien maiden ihmiset, joista monet kuolevat sairauksiin, joihin meillä on saatavilla lääkkeet. Rikkautena voitaneen pitää myös mitä tahansa ihmisen tietoa ja taitoa, joilla hän voi rikastuttaa eli ilahduttaa ympäristöään ja toisia ihmisiä. Mutta kaiketi on niin, että rikkaus riippuu siitä, mitä tai ketä käytetään vertauskohtana. Viulunsoittaja katolla -musikaalissa Tevje-isä näyttää pitävän rikkaan ominaisuutena sitä, ettei tarvitse raataa ja että rahaa voi käyttää turhuuteenkin. Selvältä kuitenkin näyttää, että Luukkaan evankeliumissa rikkaiksi kutsutaan ihmisiä, joilla on varakkuutta huomattavasti enemmän kuin toisilla ihmisillä.
Rikaskin voi pelastua
Sellainen oli myös Luukkaan evankeliumin luvussa 19 mainittu jerikolainen Sakkeus. Minusta näyttää siltä, että Luukas kahdessa peräkkäisessä luvussa auttaa meitä ymmärtämään, miten kameli voi kulkea neulansilmän läpi eli miten rikas voi tulla osalliseksi taivasten valtakunnasta.
Luukas aloittaa kertomuksensa Sakkeuksesta ja Jeesuksesta näin: ”Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas” (Luuk 19:1–2).
Tarkkaan ei tiedetä, mitä publikaanien esimiehenä oleminen tarkoitti. Selvää kuitenkin on, että termi viittasi henkilöön, jolla oli paljon valtaa. Roomalaiset, jotka pitivät alueella valtaa, vuokrasivat tullinperintäoikeudet juutalaisille, joiden tuli tilittää tietty summa heille. Lopun tullin kerääjät saivat pitää itsellään. Ehkäpä vuokraoikeudet oli myönnetty jonkinlaiselle tullimiesten yhteenliittymälle, jonka johtajiin Sakkeus kuului. Näin Sakkeus huolehti siitä, että hänen heimoveljiltään siirrettiin varoja niin Rooman valtakunnan pääpaikalle kuin Herodeksen hovinkin tarpeisiin. Sellaista työtä tekevästä ihmisestä ei ymmärrettävästi pidetty.
Sanana nimi Sakkeus viitannee sekä sanoihin sakkai, joka tarkoittaa puhdasta että sakarjahu, joka merkitsee ”Herra on muistanut”. Näin poika oli saanut vanhemmiltaan nimen, johon sisältyi suuret toiveet. Elämä näytti kuitenkin vieneen lasta hyvin toisenlaiseen suuntaan. Sakkeusta tuskin kukaan oli enää ainakaan puhtaana pitänyt.
Aivan tyytyväinen tuo rikas mies ei elämäänsä kuitenkaan ollut, sillä uutinen Jeesuksesta sai hänetkin liikkeelle. Luukas kertoo miehen levottomuudesta ja uteliaisuudesta näin: ”Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä” (Luuk. 19:3–4).
Pääsiäisen lähellä, huhtikuiseen metsäviikunapuuhun kasvaneet lehdet tarjosivat oivan näkösuojan pelätylle ja ehkä vihatullekin publikaanien päämiehelle. Sakkeukselle näytti riittäneen se, että hän saattoi hyvästä tarkkailupaikasta seurata kansanjoukon keskellä kulkevaa kuuluisuutta. Sopivasti piiloutuneena hän olisi itse tilanteen herra. Mutta puuhun kiivennyt mies ei tiennyt, millaista kulkijaa hän oli odottamassa. Hän ei tiennyt, etteivät puiden lehdet ole milloinkaan estäneet Kaikkinäkevää näkemästä ihmisen sydämeen asti. Hän ei tiennyt, että ohikulkeva kuuluisuus oli kiinnostunut hänestä, piiloon menneestä ihmisestä.
Sellaisena kuin olemme
Puuhun kiivetessään Sakkeus oli nostanut itsensä toisten ja jopa Jeesuksenkin yläpuolelle. Niin hän oli toiminut elämässään aikaisemminkin. Hän oli pitänyt oikeutenaan ottaa lähimmäisiltään enemmän kuin mitä laki edellytti. Näin hän oli korottanut itsensä toisten ihmisten ja samalla myös Jumalan tahdon yläpuolelle. Suuren omaisuuden hän oli kyllä kerännyt, mutta menettänyt samalla jotain paljon arvokkaampaa. Sen sijaan, että olisi voinut olla ystäviensä vierellä tervehtimässä kaupunkiinsa saapuvaa vierasta, hän oli yksin, toisista eristäytyneenä. Mutta sellaisenkin ihmisen Jeesus huomasi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi” (Luuk. 19:5).
Jeesusta ei voi kohdata korkeuksista. On tultava maan kamaralle, sellaiseksi kuin on. On tultava esiin piilosta ja luotettava siihen, että Kutsuja tietää, millaista ihmistä on kutsumassa. On luotettava siihen, että vastuu siirtyy itseltä hänelle, joka kutsuu.
Raamattu kertoo Sakkeuksen tulleen kiireesti alas puusta. Ei hän voisi mitenkään kohdata ylhäältä päin sellaista vierasta, joka oli tuntenut hänet kokonaan, nimeä myöten.
Siinä hetkessä metsäviikunapuun luona, Jeesuksen sanojen voimasta, Sakkeuksen nimen merkitys saavutti täyttymyksensä. Hänestä tuli sekä puhdas että Herran muistama. Jeesus sanoikin: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” (Luuk. 19:9–10).
Jeesuksen halu mennä Sakkeuksen kotiin vieraaksi aiheutti pahennusta muissa jerikolaisissa, mutta Sakkeuksen elämän suunnan Jeesuksen seura muutti: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin” (Luuk. 19:8).
Kameli kulki neulansilmästä
Jeesuksen kohtaaminen vapautti Sakkeuksen omaisuutensa kahleista. Se ei enää hallinnut häntä, vaan hän sitä. Ne siteet, joita Saatana oli häneen omaisuuden avulla sitonut, olivat katkenneet. Mies saattoi nyt alistaa omaisuutensa siihen tarkoitukseen, joka omaisuudella nykyäänkin on. Se on sitä varten, että sen avulla voisimme tuoda iloa läheistemme elämään ja auttaa niitä, jota ovat taloudellisen tuen tarpeessa. Se on myös sitä varten, että lähellä ja kaukana elävät lähimmäisemme saisivat kuulla evankeliumin Vapahtajasta, ainoasta Tiestä ikuiseen elämään.
Jeesuksen ei missään vaiheessa tarvinnut kehottaa Sakkeusta myymään omaisuuttaan ja antamaan sitä köyhille, niin kuin hän oli sanonut sille rikkaalle miehelle. Sakkeukselle sellaista käskyä ei tarvinnut antaa, sillä hän oli jo Jeesuksen seurassa vapautunut tämän epäjumalan kahleista. Hän oli saanut sijaan todellisen elämän. Ihme oli tapahtunut, kameli oli mennyt neulansilmästä.
Herran Jeesuksen kohtaaminen pienestä, rikkaasta miehestä suuren miehen, jonka sydämessä oli tilaa myös muille. Totuuden kohtaaminen toi elämän
