Mooses ja Sippora tajusivat hyvin, että itse taivaan Jumala oli johdattanut heidät yhteen, kirjoittaa Mailis Janatuinen.
Nuo kaksi tapasivat toisensa melkein kuin sattumalta. Pitkän ratsastuspäivän jälkeen Mooses oli saapunut pakomatkallaan eräälle Midianin maan kaivolle ja olisi halunnut juottaa hevosensa. Paikalliset paimenet jonottivat kuitenkin jo kaukalolle pääsyä.
Kesken kaiken kaivolle lennähti myös seitsenpäinen tyttöparvi lampaineen. Vuoroaan odotteleva Mooses ei voinut olla huomaamatta, miten röyhkeästi paimenet tyttöjä kohtelivat. Miehet ammensivat vettä siinä järjestyksessä, missä he olivat kaivolle tulleetkin. Tytöt kuitenkin pudotettiin aina kylmästi jonon hännille.
Aikansa tuota syrjimistä katseltuaan Mooses varmaan hypähti pystyyn ja huudahti: ”Hei, nämä nuoret naiset olivat täällä ennen teitä!” Miehellä oli olemuksessaan sellaista auktoriteettia, että paimenet näkivät hyväksi antaa periksi. Olkoon, menkööt naiset seuraavaksi kaivolle, me odotamme.
Sitten tapahtui vielä kummempia: vieras otti käteensä vesiruukun ja ryhtyi auttamaan tyttöjä. Ällistyksen lyöminä vilkuilivat nuoret neidit komeaa muukalaista. Onpa ihanaa, että joku pisti kerrankin nuo röyhkeät paimenet järjestykseen!
Tyttöjen selvittyä kotiteltalleen kysyi heidän isänsä hämmästyneenä: ”Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?” He vastasivat: ”Muuan egyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet.” Reuel sanoi tyttärilleen: ”Missä hän nyt on? Miksi jätitte sen miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!” (2.Ms.2:18-20.)
Joku tytöistä kiiruhti takaisin kaivolle toivoen löytävänsä vielä tuon miellyttävän egyptiläisen. Ja löysihän hän. Mies kutsuttiin hyvässä järjestyksessä isän teltalle, missä hänelle tarjottiin maukas ateria ja teltta yösijaksi.
Avioliitto
Vähitellen Mooses paljasti Reuelille elämäntarinansa. Itse asiassa hän ei ollut mikään egyptiläinen, vaikka olikin elänyt Egyptin hovissa lapsesta saakka. Hän kuului heprealaisiin ja uskoi heidän Jumalaansa. Nyttemmin hänen kansansa oli joutunut egyptiläisten orjiksi.
Mooses ei ollut naimisissa. Hän oli varmaan pelännyt, että egyptiläinen vaimo saattaisi tehdä hänestä ja yhteisistä lapsista pakanoita. Mutta eihän Egyptin prinssi voinut ottaa vaimokseen heprealaista orjatyttöäkään. Jos lintu rakastuu kalaan, minne ne tekevät pesänsä? Niinpä mies oli työntänyt ajatuksen avioliitosta hamaan tulevaisuuteen.
Nyt Mooses sai kuitenkin tutustua kaikessa rauhassa seitsemään reippaaseen paimentyttöön. Vanhin heistä, Sippora (”lintunen”), kantoi ilmiselvästi vastuuta paitsi lampaistaan myös perheestään. Ja kun isä tuli sitten tarjoamaan tytärtään Moosekselle vaimoksi, otti tämä tarjouksen mielihyvin vastaan.
Moosekselle eivät Egyptin kleopatrat olleet kelvanneet, mutta nyt hänelle kelpasi ruumiillista työtä tekevä paimentyttö. Kykenikö Sippora luomaan juuriltaan irti repäistylle miehelle pesän luonaan? Toivottavasti kykeni. Lutherhan on sanonut, että vaimo on miehelleen samaa kuin pesä linnulle.
Nyt alkoi Mooseksen elämässä uusi vaihe, joka jatkuikin sitten seuraavat 40 vuotta. Egyptin hovissa kasvanut ja hienoja kouluja käynyt mies lähetettiin paimenen oppiin. Vaimohan se varmaan opetti miehelleen ammatin alkeet, kunnes tämä selvisi laumansa kanssa yksinkin.
Mooses ja Sippora tajusivat hyvin, että itse taivaan Jumala oli johdattanut heidät yhteen. Jos Mooseksen ei olisi tarvinnut paeta Egyptistä, ei hän olisi koskaan tavannut Sipporaa eikä hänellä olisi noita kahta ihanaa poikaa: Gersomia ja Eliesereriä. Pojat kasvoivat suuriksi ilman Egyptin hienoja kouluja. Vanhemmat opettivat heille paitsi paimenen ammatin, myös patriarkkojen historiaan sisältyvät Jumalan lupaukset.
Herran yöllinen hyökkäys
40 vuoden kuluttua Mooses sai siis Herralta käskyn palata takaisin Egyptiin. Niinpä hän otti mukaansa Sipporan ja pojat ja läksi matkaan. Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet (2.Ms.4:24). Surmata? Herra? Mooseksenko? Juurihan hän oli lähettänyt tämän vapauttamaan kansaansa orjuuden ikeestä!
Vasta nyt Raamatun lukijalle valkenee se hämmästyttävä tosiseikka, ettei Mooses ollut ympärileikannut poikiaan Midianin maassa. Miten hän oli voinut laiminlyödä Jumalan liiton merkin; siitähän oli laissa säädetty kuolemanrangaistus? Gersom ja Elieser eivät siis olleet Jumalan lapsia eivätkä hänen kansansa jäseniä. (Tämä pätee muuten myös uuden liiton merkin, kasteen, laiminlyöjiin.)
Vaimon nopea toiminta osoittaa kaikkea hyvää hänen uskostaan ja teologiastaan. Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: ”Sinä olet minun veriylkäni.” Niin [Herra] jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: ”Veriylkä ympärileikkauksen kautta.” (4:25–26*.)
Kysymys on siis Messiaan esikuvasta Vanhassa testamentissa. Se viittaa Jeesukseen, joka on uuden liiton seurakunnan Veriylkä ja sen pelastaja. Hänhän on ostanut ja kihlannut omalla verellään itselleen morsiamen, uuden liiton seurakunnan. Eikö olekin ihmeellistä, että Sippora osasi sanoittaa tällaisen suuren totuuden jo tuohon maailmanaikaan?
Parjauskampanja
Suuren johtajan rinnalla ei ole aina helppo elää. Koti-ikävä saattoi vaivata Sipporaa, ja uudet sukulaiset katselivat häntä pitkin nenänvarttaan. Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä (4.Ms.12:1). Itse asiassa Sippora ei ollut afrikkalainen, vaan midianilainen. Mirjamin käyttämä sana saattoi jossakin tapauksissa viitata myös heihin.
Mooseksen koko arvostelukyky joutui hänen sisarustensa mielestä kyseenalaiseksi tuon naimakaupan tähden. Voiko Jumala muka puhua ihmisen kautta, jolla ei ole sen enemmän järkeä, kuin että hän ottaa vaimokseen tuollaisen sivistymättömän ulkomaalaisen naisen? Miksei kukaan heprealaistyttö Moosekselle kelvannut?
Miltä Sipporasta lie tuntunut tämän parjauskampanjan kestäessä? Eikö hän vain toivonutkin olevansa missä muualla hyvänsä paitsi ei heprealaisten leirissä keskellä Siinain autiomaata? Ongelman ydin ei kuitenkaan ollut Mooseksen naimakauppa, vaan hänen auktoriteettinsa. Sitä vastaan Mirjam-sisko tässä kapinoi.
Mooses oli hiljaa, ei puolustanut sanallakaan itseään sen enempää kuin vaimoaankaan. Herra kuitenkin asettui heidän puolelleen ja rankaisi Mirjamia spitaalitartunnalla, joka tosin parantui pian Mooseksen rukouksen voimasta. Sen jälkeen eivät käly ja lanko liene enää uskaltaneet Sipporaa haukkua.
Sipporan kuolema
Kansan alituinen kapinointi Jumalaa vastaan johti katastrofiin: sen oli jäätävä harhailemaan Siinaille kokonaiseksi neljäksi vuosikymmeneksi. Sinä aikana kuolivat kaikki ne, jotka olivat olleet yli 20-vuotiaita Egyptistä lähdettäessä. Niin Sipporakin.
Elämänsä loppupuolella Sippora varmaan kiitti Jumalaa hänen ihmeellisestä johdatuksestaan. Mikään ei ollut ollut sattumaa aina siitä lähtien, kun Mooses oli pysähtynyt juottamaan hevostaan eräälle tietylle Midianin kaivolle kauan sitten. Sillä tavalla hänkin, midianilainen Sippora, oli päässyt Jumalan kansan jäseneksi ja saanut vastuullisen tehtävän suuren johtajan puolisona. Heprealaisten parissa hän oli oppinut uskomaan ”Veriylkään” ja uhriveren tuomaan anteeksiantoon. Sen armon rinnalla tuntuivat matkan vaivat ja sukulaisten haukut pikkuasioilta.
Varmaan Sippora käänsi kuoleman edessä katseensa Kanaanin maasta, jonne hän ei siis päässyt, parempaan eli taivaalliseen isänmaahan, jonne hän vielä pääsisi. Sitähän isänmaatahan patriarkatkin olivat odottaneet. ”Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten rakentanut valmiin kaupungin.” (Hepr.11:16). Se kaupunki odottaa matkan vaivojen jälkeen Sipporaa – ja niin se odottaa sinuakin, hyvä lukijani.
