Uria oli ollut onnellinen saadessaan vaimokseen israelilaisen upseerin kuvankauniin tyttären, kirjoittaa Mailis Janatuinen.
Raamatussa luetellaan kahteen kertaan Daavidin urheimmat soturit. Noista luetteloista löytyy myös heettiläisen Urian nimi (2.Sam.23 ja 1.Aik.11). Heettiläiset kuuluivat niihin kansoihin, jotka Israelin olisi pitänyt karkottaa pois luvatusta maasta. Ilmeisesti jo Urian vanhemmat olivat kuitenkin vaihtaneet uskontoa ja siirtyneet israelilaisten puolelle, koskapa he olivat antaneet pojalleen nimeksi: ”Herra (Jahve) on minun valoni”. Uria liittynyt Daavidin joukkoihin jo melko varhaisessa vaiheessa, ja hänestä oli lopulta tullut Israelin armeijan upseeri.
Toisessa Daavidin sankarien luettelossa mainitaan myös mies nimeltä Eliam. Mahdollisesti juuri hän oli Urian kuvankauniin vaimon isä. Batseban ja Urian avioliitto ei liene kestänyt kovin pitkää aikaa, koskapa heillä ei ollut vielä lapsiakaan. Uria oli varmaan jonkin verran vaimoaan vanhempi.
Batseba oli miehelleen kuin ”köyhän ainoa karitsa”, jota tämä rakasti sydämensä pohjasta asti (2.Sam.12:3). Mutta rakastiko vaimo häntä vai naapurissa asuvaa kuningasta? Saattaa olla, että Batseba ihaili Daavidia matkan päästä, mutta kukapa ei olisi? Olihan Israelin kuningas rohkea, viisas, komea ja hurskas mies ja kaiken lisäksi lauluntekijä ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Mutta ei Batseban tunne varmaan ylittänyt normaalin ihailun rajoja, sillä eihän hän ollut vaihtanut sanaakaan kuninkaan kanssa. Ja siksi toisekseen: kaikki tiesivät, että Daavid oli aina jättänyt toisten miesten vaimot rauhaan.
Luultavasti Batseba tunsi itsensä onnelliseksi rohkean ja uskollisen Urian ”ainoana karitsana”. Ja juuri tämän kunnian miehen Daavid nyt petti niin pahoin, kuin mies voi yleensä toisen pettää. Aviomiehen ollessa rintamalla hän näet kutsutti Batseban keskellä yötä linnaansa ja makasi tämän kanssa.
Miksi Uria kutsuttiin Jerusalemiin?
Sitten kävi ilmi, että Batseba oli tullut raskaaksi, ja häntä uhkasi kuolemantuomio. Hädissään Daavid päätti järjestää lapsen Urian nimiin ja kutsui tämän sodasta kotiin. Kenraali Joab välitti kutsun, mutta ei osannut sanoa upseerilleen, miksi tämän piti lähteä kesken Rabban piirityksen Jerusalemissa käymään.
Varmaan myös Uria pohti tätä arvoitusta ratsastaessaan aasin selässä pääkaupunkiin. Perillä kävi ilmi, ettei Daavidilla ollut hänelle mitään erityistä asiaa. Kahtena iltana hän koetti vain houkutella miestä menemään vaimonsa luo. Mutta humalaan juottaminenkaan ei auttanut, Uria yöpyi sitkeästi kuninkaan linnassa. Näin hän selitti käytöstään Daavidille: ”Liitonarkku ja Israelin ja Juudan miehet asuvat teltoissa, ja herrani Joab ja hänen miehensä ovat ulkona leirissä. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät, sitä en voi tehdä.” (2.Sam.11:11.)
Miksi Uria toimi noin yllättävällä tavalla? Kuvitellaanpa miestä, joka on syvästi rakastunut vaimoonsa ja vaimo häneen. Mies on sodassa, ja molemmat ikävöivät toisiaan sydän sairaana päivästä päivään, yöstä yöhön. Yllättäen mies pääseekin kotilomalle. Vaimo on kuullut asiasta ja odottaa häntä maittavan aterian kanssa. Mitä pitäisi tapahtua, että aviomies nukkuisikin yönsä jossain muualla? Eiväthän villit hevosetkaan saisi häntä pysymään poissa vaimonsa luota. Jotakin siinä siis piti olla takana, että Uria kieltäytyi palaamasta kotiinsa.
Urian sydän särkyy
Kukaan ei odottanut, että Uria yöpyisi kuninkaan linnassa, ei sotapäällikkö Joab sen enempää kuin armeijakaveritkaan. Mutta entäpä jos joku kaveri olikin tokaissut Urialle tämän lähtiessä rintamalta: ”Mikä kuninkaan lellikki sinä olet? Miksi sinut yhtäkkiä kutsutaan Jerusalemiin – nyt kun täällä tarvittaisiin jokaista miestä?”
Ja entäpä jos jotkut palvelijat olivat katsoneet Uriaa tavallista pitempään tämän saapuessa Daavidin palatsiin, ja joku erityisen häijy tyyppi oli huomauttanut tälle kuin ohimennen: ”Varmaan tiedätkin, että vaimosi kävi eräänä iltana täällä linnassa…?” Jos Uria kuuli tuollaisen vihjauksen, hänen sydämensä särkyi tuhansiksi sirpaleiksi, ja koko maailma romahti hänen niskaansa.
Uria oli ollut onnellinen saadessaan heettiläisestä taustastaan huolimatta vaimokseen israelilaisen upseerin kuvankauniin tyttären. Nyt hän joutui miettimään tuskaisena, oliko hänen vaimonsa rakastunut toiseen – ja kaikista maailman miehistä juuri Daavidiin. Kenen sydän ei vastaavassa tilanteessa halkeaisi tuskasta ja mustasukkaisuudesta? Eihän miehisen miehen omanarvontuntoa voi murskata mikään muu asia niin perusteellisesti kuin se, että joku vie häneltä hänen vaimonsa.
Myös Urian oikeudentunto oli saanut kovan kolauksen tai suorastaan kuoliniskun. Hän oli tuntenut itsensä etuoikeutetuksi saadessaan palvella sellaista miestä kuin Daavid. Voiko se mitenkään olla mahdollista, että Daavid, jonka puolesta hän jo sissiajoista lähtien oli ollut valmis uhraamaan henkensä, oli voinut pettää hänen luottamuksensa noin räikeällä tavalla? Kuningasko – vanhurskaista vanhurskain mies? Ei ikinä! Kuka muu hyvänsä paitsi hän! Mutta Batseba oli käynyt linnassa keskellä yötä, siitä ei päästy yli eikä ympäri…
Urian piti olla hyvä näyttelijä, että hän pystyi selviytymään noista kahdesta päivästä näyttämättä Daavidille tuskaansa ja pettymystään. Kolmantena päivänä hänet sitten lähetettiin takaisin rintamalle oma kuolemantuomionsa taskussaan.
Uria murhataan
Koska Daavid ei saanut syntyvää lasta järjestetyksi Urian nimiin, hän päätti ottaa tämän hengiltä ja mennä lesken kanssa naimisiin. Niin juuri: murhata viattoman miehen! Seuraavat rivit kuningas kirjoitti sotapäällikölleen Joabille: ”Sijoittakaa Uria eturintamaan keskelle kiivainta taistelua ja vetäytykää sitten itse kauemmas, niin että hänet lyödään hengiltä” (2.Sam.11:15).
Ensimmäistä kertaa elämässään Daavid nyt antoi ymmärtää, ettei yksi ihmishenki merkinnyt hänelle yhtään mitään – seikka joka on maailman sivu ollut tyrannin tuntomerkki. Daavidin kovasydämisyyden huippu oli se, että hän lähetti kuolemantuomion sinetöidyssä kirjeessä Urian mukana sotapäällikölle.
Uria ei protestoinut, kun hänet komennettiin varmaan kuolemaan Rabban kaupunginmuurin juurelle. Ei mies niin tyhmä voinut olla, ettei olisi huomannut muiden soturien kaikkoavan ympäriltään ja jättävän hänet yksin tuohon vaaralliseen paikkaan. Mutta ehkei Uria enää välittänyt siitä, elikö hän vai kuoli. Mitä mieltä oli jatkaa elämäänsä sen jälkeen, kun rakas vaimo, ”köyhän ainoa karitsa”, oli hänet pettänyt…?
Urian maineenpalautus
Jumala ei kuitenkaan unohtanut tätä jaloa miestä eikä antanut hänen nimensä painua unholaan. Ei, Urian nimi löytyy heti Uuden testamentin ensimmäiseltä lehdeltä, Jeesuksen sukuluettelosta: ”Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo” (Matt.1:6).
Miksi Matteus ei kutsunut Salomon äitiä yksinkertaisesti vain Batsebaksi? Ehkä siksi, että Jumalan silmissä Batseba oli yhä Urian vaimo – tuhat vuotta näiden tapahtumien jälkeen. Tai siksi, että vääryyttä kärsineen miehen piti saada julkinen kunnianpalautus: hänen nimensä piti säilyä Jumalan Pojan sukuluettelossa aina iankaikkisuuteen asti. Se oli ikään kuin hyvitys Urialle ja samalla muistutus Daavidin synnistä: tällaisiakin avionrikkojia ja murhaajia varten syntyi Vapahtaja tänne maan päälle!
Daavid joutui kantamaan syntinsä seurauksia loppuikänsä, mutta niiden rangaistusta hänen ei tarvinnut kantaa. Sen kantoi Jeesus, Daavidin Poika, joka joutui hänen sijastaan kokemaan saman kohtalon kuin Uria: tulemaan häväistyksi, petetyksi, jätetyksi – ja lopulta vielä murhatuksikin. Eikä Jeesus kärsinyt vain Daavidin sijasta, vaan myös meidän sijastamme, hyvä lukijani. Sillä olemmehan mekin rikkoneet saman käskyn kuin Daavid ajatuksissa, sanoissa tai itse teossa.
