Vofsia ajatellessa joutuu pohtimaan vanhemmuutta, kirjoittaa Jukka Norvanto.
Moni vanhempi miettii, mitä hänen lapsistaan mahtaa tulla. Siihen pohdintaan liittyy usein myös syyllisyyden tunteita: olenko osannut oikealla tavalla kasvattaa lapsiani, niin että he kestävät niin vastoin- kuin myötäkäymisiäkin elämässä. Olenko osannut valmistaa heitä tulevia, muuttuvia olosuhteita varten, vai olenko olettanut, että heidän elämänsä tulee noudattelemaan suunnilleen samanlaisia latuja kuin omanikin? Estävätkö omat puutteeni ja lyhytnäköisyyteni heitä kasvamaan sellaisiksi aikuisiksi, joihin Jumalan antamat mahdollisuudet heissä antaisivat edellytykset?
Ehkäpä tällaisia ajatuksia oli mielessään myös Vofsilla. Hän oli syntynyt Egyptin orjuudessa aikana, jolloin israelilaiset olivat menettäneet erityisasemansa, jonka he Joosefin ansiosta olivat saaneet. Raamattu kuvaa tuota aikaa toteamalla näin jakeessa 2. Moos. 1:8: ”Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään.” Uuden faraon myötä egyptiläisissä alkoi myös lisääntyä pelko siitä, että monilukuisiksi lisääntyneet israelilaiset tulisivat uhkaksi koko muulle kansalle. Näin Vofsin elämää varjosti myös pelko. Kykenisikö hän suojelemaan perhettään, jos olosuhteet entisestään kiristyisivät?
Vofsi oli näin syntynyt aikana, jolloin israelilaiset eivät saaneet juurikaan päättää elämästään. Miten siis vanhempi voisi siinä tilanteessa auttaa lapsiaan tulevaisuutta varten? Riittäisikö se, että opettaisi heitä tekemään heille määrätyn työn kiltisti ja olemaan muutenkaan ärsyttämättä valtaa pitäviä? Miten siinä tilanteessa voisi rohkeasti opettaa lapsiaan luottamaan Jumalaan?
Kuka oli Vofsi?
Raamatussamme on vain kolme V-kirjaimella alkavaa henkilön nimeä. Tunnetuin heistä on Esterin kirjassa kuvattu Persian kaunis kuningatar Vasti, joka joutui luopumaan asemastaan kieltäydyttyään noudattamasta kuninkaan pyyntöä. Esran kirjassa mainitaan Vanja, joka oli yksi niistä miehistä, jotka olivat ottaneet vaimokseen vieraaseen kansaan kuuluvan naisen. Kolmantena V-alkuisena Raamatun henkilönä mainitaan 4. Mooseksen kirjassa mies nimeltä Vofsi.
Miehen nimen merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta sen yhtenä mahdollisena suomennoksena on yksinkertaisesti sana lisätty. Jos tulkinta on oikea, on kyllä vaikea päätellä, miksi vanhemmat ovat antaneet sellaisen nimen pojalleen. Toki mielikuvitus alkaa sellaista nimeä ajatellessa laukata, mutta kaikki jää vain arveluksi.
Mutta mitä muuta voisimme Vofvista tietää? Jotain ymmärsimme niistä olosuhteista, joissa hän joutui elämään, mutta mitä Raamatussa tarkkaan ottaen hänestä kerrotaan?
Raamatussamme Neljännen Mooseksen kirjan luvun 13 alussa on otsikko: ”Mooses lähettää tiedustelijoita Kanaaninmaahan”. Luku alkaa näin: ”Herra sanoi Moosekselle: ’Lähetä miehiä tutkimaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää sinne yksi mies joka heimosta. Kunkin heistä tulee olla sukunsa päämies.’” Sen jälkeen alkaa luettelo valituista miehistä. Jakeessa14 mainitaan Vofsi: ”Naftalin heimosta Nahbi, Vofsin poika.”
Jumala tahtoi Mooseksenkin muistavan, että Nahbi oli Vofsin poika.
Vofsi kuului siis Naftalin heimoon ja oli Nahbin isä. Nahbi oli yksi niistä 12 miehestä, jotka lähetettiin vakoilemaan luvattua maata, kun Israelin kansa oli saapunut ensimmäistä kertaa luvatun maan rajoille. Jumala oli antanut Moosekselle selvän määräyksen siitä, että jokaisen valitun tuli olla sukunsa päämies. Vofsin pojasta oli tullut Naftalin heimon päämies.
Vofsi ja hänen poikansa mainitaan siinä vaiheessa, kun Israelin kansan Egyptistä lähdöstä oli kulunut noin puolitoista vuotta. Sitä ennen kansa oli pysähtynyt Siinain vuoren luona, jossa Mooses oli ottanut vastaan Jumalan lain. Siellä oli myös valmistettu matkassa kuljetettava pyhäkköteltta kaikkine varusteineen. Siinain vuoren juurelta kansa oli lopulta lähtenyt kulkemaan kohti luvattua maata ja oli siinä vaiheessa, kun Vofsi mainitaan, leiriytyneenä sen eteläpuolelle, Paranin autiomaahan.
Näiden tietojen perusteella voimmekin päätellä, että Vofsi oli syntynyt ja kasvanut Egyptissä ja oli monen muun israelilaisen kanssa joutunut tuntemaan orjuuden raskaan taakan yllään. Ehkäpä niistä vaikeista olosuhteista joutui, että Vofsin poikalapsi oli saanut nimen Nahbi eli suomeksi salattu tai kätketty. Mooseksen vanhempien tavoin moni muukin israelilainen joutui piilottelemaan poikalapsiaan, sillä lain mukaan kaikki heprealaisille syntyneet poikalapset piti surmata. Näihin piiloteltuihin lapsiin Nahbin nimi voisi viitata, ja samalla nimi kertoisi siitä pelosta, jonka keskellä Vofsinkin perhe joutui elämään.
Tiedustelijat liikkeellä
Raamattu ei kerro, oliko Vofsi elossa, kun kansa lähti Mooseksen johdolla Egyptistä kohti luvattua maata. Jos hän oli matkaan lähteneitten mukana, hän oli varmaan tuntenut pojastaan suurta ylpeyttä. Olihan tämä kohonnut heimonsa keskuudessa johtavaan asemaan. Hänen poikaansa luotettiin jopa niin paljon, että tämä sai olla yksi niistä 12, jotka koko kansan keskuudessa katsottiin arvollisiksi lähtemään vastuulliseen tehtävään tutkimaan luvattua maata ja raportoimaan siitä.
Raamattu kertoo 12 tiedustelijan saaneen Moosekselta ohjeen katsella, millainen luvattu maa oli ja millaisia olivat siellä asuvat kansat, oliko asukkaita paljon vai vähän, asuivatko he muurien suojaamissa kaupungeissa vai avoimissa kylissä. Miehet saivat tehtäväkseen tutkia myös maan viljavuutta ja tuoda sieltä mukanaan maan hedelmiä.
Tiedustelijat lähtivät liikkeelle. He tutkivat maata 40 päivän ajan. Palatessaan miehet toivat mukanaan hedelmiä, ja kaksi heistä jopa kantoi viinirypäleterttua tangon varassa, koska terttu oli niin painava, ettei yksi mies jaksanut sitä kantaa. Kuva kahdesta miehestä kantamassa rypäleterttua on puhutellut nykyisiäkin israelilaisia niin paljon, että se on aiheena Israelin turistiministeriön hyväksymien oppaiden henkilötunnuksissa.
Tiedustelijat otettiin innostuneesti vastaan, sillä tuodut hedelmät kertoivat maan satoisuudesta. Pian tunnelma kuitenkin vaihtui, kun Vofsin poika yhdeksän muun tiedustelijan tavoin alkoi kuvata maassa asuvia asukkaita, joista osa näytti heistä jättiläismäisen suurilta ja siis voittamattomilta. Vain Kaleb ja Joosua olivat toista mieltä. Nämä vakuuttivat kansalle, että kun Herra on heidän kanssaan, mikään vihollinen ei kestä heidän edessään.
Kansa uskoi kuitenkin enemmän Vofsin pojan ja yhdeksän muun epäuskoisen miehen sanoja kuin Kalebia ja Joosuaa. Olisiko Egyptissä ja monessa kodissa vallinnut pelon ilmapiiri vaikuttanut niin kovasti näihin kymmeneen tiedustelijaan, etteivät he uskoneet Jumalankaan voivan heitä auttaa?
Pelko näytti täyttäneen suurelta osin koko kansan. Niinpä sen tekemän valinnan seurauksena Israelin autiomaavaellus muuttui puolentoista vuoden retkestä neljäkymmentä vuotta kestäneeseen harhailuun leiripaikasta toiseen. Sinä aikana Kalebia ja Joosuaa lukuun ottamatta kaikki Egyptistä aikuisina lähteneet miehet saivat surmansa, heidän joukossaan myös Vofsin poika Nahbi ja tietenkin Vofsi itsekin, jos oli ollut Egyptistä lähteneiden joukossa.
Vofsia ja Nahbia ajatellessa joutuu pohtimaan, missä määrin vanhemmat voivat lopulta vaikuttaa lastensa valintoihin. Epäilemättä vanhempien esimerkillä on ainakin suuntaa antava vaikutus lasten elämälle. Mutta totta on myös se, että kaikkein kriittisimmät valinnat jokaisen lapsenkin on lopulta tehtävä itse ja vastattava niistä Jumalan edessä. Se lienee ihmiselämän ihanimpia ja samalla myös pelottavimpia lainalaisuuksia.
Onkin sanottu, että perhe-elämän suurin ongelma on siinä, että syntiset vanhemmat saavat syntisiä lapsia. Jotta sellaisesta lähtötilanteesta voisi tulla jotain hyvää, niin me vanhemmat kuin lapsemmekin tarvitsevat suurta Jumalan armoa. Onneksi Vapahtajamme tarjoaa sitä kaikenlaisille vanhemmille ja lapsille.
